Special Olympics -maailmankisat ovat maailmanlaajuisesti suurin inklusiivinen urheilutapahtuma. Tänä vuonna Saksa isännöi ensimmäistä kertaa kisoja, jotka järjestetään Berliinissä 17. – 25. kesäkuuta. Bochum valittiin isäntäkaupungiksi, joten ennen varsinaisia kisoja Suomen yhteensä noin 100 urheilijasta ja huoltajasta koostunut delegaatio majoittui sinne 12.-15. kesäkuuta. Samalla myös meillä on mahdollisuus toimia vapaaehtoistyöntekijöinä ja tulkkeina ja siten olla osana tapahtumaa.
Suomalaisten urheilijoiden saapuminen ja tervehdys isäntäkaupunki Bochumissa
Muihin vapaaehtoisiin olimme tutustuneet jo ensimmäisen tapaamisen yhteydessä Rheinland-Westfalen-Lippen evankelisen korkeakoulun tiloissa muutama viikko aikaisemmin. Nyt olimme saaneet myös toimintasuunnitelmamme ja -vaatteemme, jotka koostuivat t-paidasta, sadetakista ja huivista (ei ole haitaksi olla valmistautunut kaikkeen), ja niinpä isäntäviikko voi lähteä käyntiin.
Suomen delegaation eli Sisujengin, joksi he itseään kutsuvat, tapahtui maanantai-iltana. Urheilijat olivat matkustaneet Helsingistä Düsseldorfiin lentokoneella, ja heidät kuljetettiin busseilla lentokentältä hotellille, jossa vastaanotimme heidät ja autoimme matkalaukkujen siirtämisessä. Yli sata laukkua, joissa oli myös tärkeitä urheiluvälineitä, täytyi kuljettaa hotellin aulaan. Sen jälkeen vieraat menivät suoraan iltapalalle ja me avustajat kotiin kerätäksemme voimia tulevia päiviä varten.
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen delegaatiota tuli tervehtimään ylipormestari Thomas Eiskirch. Aurinkoisen sään ansioista tervehdyspuhe pystyttiin järjestämään ulkona hotellin edessä. Odotteluaika ennen ylipormestarin saapumista käytettiin laulamalla päivänsankari-urheilijalle Janettelle ja tekemällä jo vähän aamujumppaa. Sitten olikin jo Thomas Eiskirchin aika toivottaa suomalaiset sydämellisesti tervetulleiksi Bochumiin. Nämä olivat myös valmistelleet pienen kiitospuheen ja lahjoja ylipormestarille, joka ei voinut olla heti laittamatta vastasaatuja aurinkolaseja silmilleen kaikkien paikalle kerääntyneiden edessä.
Harjoittelu ja iltapäivän ohjelman valmistelut
Ensin työ, sitten huvi, ja niinpä vuorossa oli itsensä valmiiksi laittaminen harjoituksia varten! Meille vapaaehtoisille se tarkoitti sitä, että meidän täytyi parkkipaikan vilinässä ensin löytää meille osoitetut urheilijat sekä heidän avustajansa ja sen jälkeen lähteä heidän kanssaan kohti kutakin harjoittelupaikkaa. Nämä sijaitsivat ympäri Bochumia ja niihin päästiin joko jalan, julkisilla kulkuvälineillä tai autokyytien avulla. Purjehdus- sekä melontajoukkue esimerkiksi suorittivat harjoitussessionsa Kemnaden järvellä, rytmisen voimistelun ja yleisurheilun joukkueet sitä vastoin hotellin lähellä Wattenscheidissa.
Saimme mielenkiintoisia näkökulmia eri urheilulajeihin (yhteensä edustettuna oli 13 lajin urheilijoita), ja osittain meitä jopa pyydettiin tekemään harjoituksia joukkueen mukana. Noin kahden tunnin jälkeen urheilijat palasivat takaisin hotellille syömään lounasta, kun taas vapaaehtoisilla oli seuraavana tehtävänään iltapäivän ohjelman valmistelu: osa heistä oli vastuussa paviljonkien hakemisesta ja kokoamisesta kaivosmuseon eteen, toiset oli jaettu pyykin pois viemiseen, ja loput kerääntyivät kaupungintalon eteen tai jakautuivat varoitusliiveillä varustettuina reitin varrelle näyttämään suunniteltua tietä soihtukulkuetta varten. Noin kello 14.30 myös suomalaiset urheilijat ja huoltajat kuljetettiin paikalle kahdella Bogestran erikoisbussilla, ja kulkue pääsi käyntiin.
Soihkukulkue ja tervetuliaisjuhla Saksan kaivosmuseolla
Rumpurytmien saattelemana soihtu kannettiin kaupungintalolta Saksan kaivosmuseolle (Deutsches Bergbau-Museum) asti. Kulkueeseen osallistuivat koko Suomen delegaatio sekä vapaaehtoiset. Tervetuliaisjuhlaa varten, johon kaikki Bochumin asukkaat oli kutsuttu, oli museon eteen pystytetty kaikenlaista. Esiintymislavan vieressä oli inklusiivinen köysirata sekä infotelttoja, joissa eri seurat esittelivät toimintaansa. Niinpä oli mahdollista saada tietoa muun muassa Saksalais-suomalaisen seuran toiminnasta, jonka Bochum-Wittenin ryhmästä oli myös auttavia käsiä paikalla näinä päivinä, esimerkiksi silloin, kun käännöstyölle oli tarvetta. Lavalla ohjelman juonsi Ansgar Borgmann, ja sen aluksi kuultiin pormestari Gabriela Schäferin puheenvuoro.
Seuraavaksi laulaja Michael Wurst aloitti esiintymisensä suomalaisbändi Sunrise Avenuen kappaleella ”Hollywood Hills“ houkutellen siten vieraat Suomesta lavan eteen. Iltapäivän kuluessa oli vuorossa Linda Bockholtin ja Bochumin musiikkikoulun Chaos-bändin sekä erilaisten seurojen esiintymisiä (muun muassa taekwondo ja zumba). Myöskään vierailijoiden ei tarvinnut pysyä paikoillaan, sillä esimerkiksi hula-vanne tai kierros mölkkyä odottivat: Suomalaisten ohjaustuksen ansiosta myös kokemattomat pelaajat oppivat säännöt nopeasti ja pystyivät osallistumaan peliin.
Kaikki suomalaiset vieraat saivat lahjaksi VfL Bochumin huivin, joka kylläkin otettiin riemulla vastaan, mutta johtuen 28 asteen lämpötilasta ja pilveettömästä taivaasta huivit sujautettiin yleensä nopeasti laukkuihin tai reppuihin. Juhlan päätteeksi me vapaaehtoiset autoimme purkamisessa, päästäksemme mahdollisimman nopeasti yhteiselle päivälliselle delegaation kanssa.
Dokumenttifilmin ”All Inclusive“ esitys
Ruoasta kylläisinä ja virkistyneinä ryhmä lähti kulkemaan jalan Union-elokuvateatteriin, jossa osallistuimme Thorsten Ernstin ja Tobias Lickesin ”All Inclusive“ -filmin esitykseen. Elokuvassa seurataan urheilijoita neljästä eri maasta, kun he taistelevat paikastaan saadakseen osallistua Berliinin vuoden 2023 Special Olympics -maailmankisoihin. Päähenkilöistä kaksi, Toivo ja Roope, istuivat salissa niin sanotusti meidän omissa riveissämme. Sisujengin ilo oli selvästi havaittavissa aina, kun pojat olivat näkyvissä suurella valkokankaalla. Tietysti aplodit olivat suuret, kun heidät tuotiin salin eteen näytöksen päätteeksi. Siten loppui pitkä ja tapahtumarikas päivä. Suomalaiset urheilijat kyyditettiin takaisin hotellille, ja myös vapaaehtoiset olivat todellakin ansainneet yötauon.
Nähtävyyksien katselua Bochumissa
Seuraava päivä starttasi jälleen aamiaisen jälkeen noin kaksituntisella harjoittelulla, johon eri joukkueet suuntasivat vapaaehtoisten saattelemina. Iltapäivä sitä vastoin oli varattu nähtävyyksien katselemiselle: Ohjelmassa oli opastettuja kierroksia Ruhrstadionilla ja Saksan kaivosmuseolla sekä vierailu Bochum Zeiss-planetaariossa. Näin ohjelma sisälsi lisää kohokohtia, jolloin Suomen delegaatio pystyi tutustumaan vielä paremmin isäntäkaupunkiinsa. Ryhmä jaettiin kahtia, ja kuten päivää aikaisemmin, se haettiin busseilla hotellilta. Minä kuuluin niihin vapaaehtoisiin, jotka osallistuivat ensin Ruhstationin, VfL Bochumin kotiareenan, opastetulle kierrokselle. Paikan päällä meidät jaettiin vielä kahteen pienempään ryhmään ja sen jälkeen saimme seurata johtajaamme katsomoon tyhjälle stadionille. Siellä meille kerrottiin muutamia mielenkiintoisia faktoja, esimerkiksi kuinka monta ihmistä stadionille mahtuu, missä on vierasjoukkueen kannattajien katsomo, ja että stadionilla näkövammaisille henkilöille erikseen viisi paikkaa, joilta he pysyvät selitysten avulla seuraamaan otteluiden tapahtumia. Stadionilla pääsimme tutustumaan niin vanhoihin pukuhuoneisiin sekä kuin myös tiloihin, joissa järjestetään tiedotustilaisuuksia ja haastatteluja. Sieltä pääsi tunnelin läpi pelikentälle. Nurmelle emme tietenkään saaneet astua, mutta kentän laidaltakin meille avautui vaikuttava näkymä.
Jalkaisin jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseemme. Kävely kaupunginpuistoa pitkin johdatti meidät kaivosmuseolle asti. Meille Ruhrin alueella asuville tuttu kaivosten (kuilujen) kuljetustornien näkymä oli monelle Suomen delegaation jäsenelle uusi, niinpä heti vierailun alkajaisiksi oli esille tullut kysymys, mikä sellainen oikeastaan on. Nyt vierailijoilla oli mahdollisuus mennä 17 metrin syvyydessä sijaitsevaan ”näyttelykaivokseen” ja opastetun kierroksen avulla oppia yhtä jos toista työskentelystä maan alla, muun muassa sen, millä välineillä entiseen aikaan jyrättiin tunneleita kiviseen maaperään. Osalle delegaatiosta tarjoutui jopa tilaisuus mennä hissillä ylös torniin ja ihailla sieltä avautuvaa kaupungin ja sen lähistön maisemaa.
Päivällisen jälkeen (currywurstia sekä perinteisesti että kasvisversiona), johon taas koko ryhmä osallistui, vuorossa oli viimeinen ohjelmanumero, näytös planetaariossa. Sen jälkeen, kun ensin oli vielä nopeasti otettu kaikista valokuva muistoksi kaivosmuseon edestä portailta, kävelimme yhdessä rauhalliseen tahtiin planetaariolle, jossa katsoimme musiikkishow`ta ”Sound of Silence”. Niinpä nojasimme tuoleihimme ja katselimme, miten musiikkiin sopivasti tähtiä ja galakseja heijastettiin planetaarion kupoliin ja miten ne lensivät ylitsemme. Se oli rentouttava lopetus menneille päiville, jotka olivat tarjonneet paljon uusia vaikutelmia ja mielenkiintoisia kohtaamisia, ei ainoastaan vieraillemme, vaan myös meille vapaaehtoisille.
Oli vuorossa jäähyväisten jättäminen, sillä torstaiaamuna Sisujengi-delegaatio matkusti bussilla eteenpäin Berliiniin. Toivomme, että he kokivat olonsa hyväksi ja että Ruhrin alueesta jäi heille hyvät muistot. Toivotamme heille kaikkea hyvää ja menestystä edessä oleviin kilpailuihin!
