Kun tänä sateisena sunnuntain iltapäivänä käännymme tanssipaikka Hirvensuulin parkkipaikalle Huittisissa, meitä odottaa heti ensimmäinen yllätys: On aivan täyttä, ja meillä on aluksi vaikeuksia löytää parkkipaikka. Johtuukohan se siitä, että tänään supersunnuntaina soitetaan tavallista pidempään ja esiintymässä on muun muassa entinen tangokuningas? Sisään pääsemme maksamalla 17 € henkilöltä. Ranteeseen saa leiman, ja sitten olemmekin jo valmiita menemään mukaan ihmisjoukkoon.
Kun aulassa muutamat naiset odottavat vielä hakijaansa, liikkuvat lukuisat parit jo pitkin tanssilattiaa suomalaisen tangomusiikin tahtiin. Etsimme itsellemme vapaata tilaa, mutta tanssilattialla on niin täyttä, ettei yhteentörmäyksiltä juuri voi välttyä. Nopeasti meille käy selväksi se, ettei eurooppalaista perustangoa, jonka olemme oppineet Saksassa, tanssi täällä kukaan. Jotta emme ihmispaljoudessa erottuisi rivistöstä tanssimalla omia kuvioitamme, yritämme mukauttaa askeleemme: hidas – hidas – nopea – nopea. Tämä rytmin saattelemina tanssimme illan aikana vielä moneen kertaan.
Vuoden 2003 tangokuninkaan Kari Hirvosen lisäksi lavalla nähdään Helminauha-yhtye. Yksi ryhmä soittaa aina 45 minuuttia, jonka jälkeen vaihdetaan. Aina silloin, kun tangokuningas ei satu seisomaan lavalla, muodostuu lavan eteen nopeasti jonoja faneista, joka odottavat valokuvan tai nimikirjoituksen toivossa. Yleensä lavatansseissa soitetaan aina peräkkäin kaksi samaan musiikkityyliin kuuluvaa kappaletta. Tänään tanssitaan muun muassa hidasta valssia, (wieniläis)valssia, rumbaa, jiveä ja humppaa. Ehdoton suosikki tangon ohella on selvästi kuitenkin foxtrot/fusku. Ensin mainittua olemme oppineet paikallisessa tanssikoulussamme, joten liikumme aluksi foxtrotin tahtiin ympäri tanssilavaa. Se ei ole ollenkaan yksinkertaista, sillä keskellä suuri osa vieraista tanssii mieluummin fuskua, ja meidän täytyy kiemurrella parien ohi. Erikoisille kuvioille ei siinä jää juuri tilaa.
Jossain vaiheessa haluamme sitten kuitenkin kokeilla fuskua. Tätä tanssia tanssitaan foxtrotin rytmissä, mutta siinä ei liikuta huoneen halki vaan pysytään paikoillaan. Nopeat askeleet tanssitaan taka-askeleina taaksepäin. Koska fusku (joka englannin kielessä tunnetaan nimellä single-time swing) muistuttaa suuresti jiveä, pystymme suoraan käyttämään kuvioita, joita olemme oppineet jiven yhteydessä. Luultavasti kukaan ei huomaa, että yritämme tänään ensimmäistä kertaa tanssia fuskua. Humppamme suhteen en sitä vastoin ole niin varma – välillä minulla on sellainen tunne, että tanssin sambaa aivan erityylisen musiikin tahtiin.
Koristelunsa, hieman vinon tanssilattian sekä seinillä roikkuvien ämpäreiden ansiosta, joihin on kirjoitettu pyyntö laittaa käytetyt purukumin niihin eikä lattialle, Hirvensuulilla on aivan omanlaisensa viehätysvoima. Sitä tukee epäilemättä myös sisäänkäynnin edessä sijaitseva makkarabaari, josta voi hakea voimaa tauotta tanssitun illan aikana.
Lavatanssit loppuvat (kuten myös alkavat) usein valssilla. Kun viimeistä valssia aletaan soittaa, ovat monet jo lähteneet tanssipaikasta, ja me pystymme nyt vihdoin liikkumaan vapaasti. Yleisö vaatii vielä yhtä encorea ja saa tietysti Viimeinen valssinsa. Kun lähdemme rakennuksesta kello 21 aikoihin noin kolmen tunnin tanssimisen jälkeen, on sade loppunut. Kotimatkallamme voimme siis ajaa rennosti aurinkoa vastaan ja muistella päättynyttä iltaa. On mielenkiintoinen kokemus nähdä, miten muulla suosittuja ovat täysin eri tanssit kuin Saksassa ja miten tanssitaan eri tyylillä.
Hirvensuulin nettisivuilta on luettavissa, että lavatanssit järjestettiin siellä 30.07.23 viimeisen kerran. Ensimmäinen kertamme jäänee siis myös viimeiseksi. Onneksi Suomessa on etenkin kesällä vielä paljon muita aktiivisia tanssipaikkoja odottamassa meitä.
