Erilaisia tyyppejä suomen kurssilla

You are currently viewing Erilaisia tyyppejä suomen kurssilla

Taas on se aika, että uusi lukukausi kansalaisopistoissa on alullaan. Niinpä myös kaikkien keskuudessa suositut suomen kurssimme jatkuvat toivottavasti taas. Niillä tapaa mitä erilaisimpia ihmisiä, ja vastaavasti myös tavat perehtyä kieleen ja sen oppimiseen liittyvät motivaatiot ovat kirjavia.

Seuraavat tyyppikuvaukset perustuvat omiin havaintoihini. Ne ovat tietysti vähän liioiteltuja, joten ne tulee nähdä pilke silmäkulmassa. Ehkä joku tunnistaa itsensä niistä. Minuun itseeni pätee joka tapauksessa yksi jos toinenkin kuvailluista ominaisuuksista.

 

Keltanokat

He haluvat kokeilla jotain uutta, ja heidän uteliaisuutensa ajaa heidät suomen kurssille. Heidät voi jakaa kahteen kategoriaan. Jotkut eivät nimittän aavista etukäteen, mihin he itsensä laittavat, ja haluavat katsoa, mitä tulevan pitää. Toiset taas tietävät aivan tarkasti, mikä heitä odottaa, ja tulevat juuri siitä syystä kurssille. Yksi tai toinen etsii lukemattomien eri kielien opiskelemisen jälkeen erityistä haastetta. Jotkut jäävät koukkuun ja pysyvät ryhmässä myös ensimmäisten kurssien jälkeen, kun taas toiset joutuvat toteamaan, ettei suomen kieli sittenkään ole heille se oikea. Kumpikin on tietysti sallittua, ja jokainen kursseista kiinnostunut opiskelija otetaan ilomielin mukaan.

 

Ylimotivoituneet

He haluavat välttämättä oppia suomea ja mieluiten heti. Avainsanat kuten partitiivi ja astevaihtelu eivät saa heitä vapisemaan kunnioituksesta vaan päinvastoin herättävät heidän kunnianhimonsa. Säännöllisin väliajoin käynnistyvien alkeiskurssien puutteessa he ovat jopa valmiita opettelemaan monen lukukauden kurssien sisällöt itsenäisesti päästäkseen mukaan pidemmälle ehtineiden ryhmiin. Se saattaa myös onnistua pienellä määrällä sisua.

 

Loogikot

Tieteellis-teknisen koulutuksen saaneet aivot ovat totteneet etenemään loogisesti ja toivovat sitä myös vieraan kielen opiskelussa: yksi plus yksi on kaksi, ja kaksi on monikko. Valitettavasti sillä ei aina pääse eteenpään. Kun suomeksi esimerkiksi sanotaan kaksi koiraa haukkuu, vaatii lukusana – jokin muu kuin yksi – yksikön partitiivin, jolloin myös verbi on yksikössä. Sehän on aivan selvää, eikö totta? Yritykset saada opettaja vakuuttuneeksi muusta matemaattisten yhtälöiden avulla eivät tietääkseni ole johtaneet mihinkään. Joka tapauksessa on hienoa, kun ihmiset perehtyvät kielioppiin, ymmärtävät sitä yksityiskohtaisesti ja kyseenalaistavat sen epäilyttävissä tapauksissa. Se ei varmasti ole huonoin ominaisuus menestyksekkään opiskelun kannalta katsottuna.

 

Intervalliopiskelijat

On selvää, että päivittäisen opiskelun kautta saavutettaisiin tuloksia nopeimmin. Elämässä kuitenkin sattuu olemaan kaikenlaista muutakin; muut asiat saavat etusijan tai yksinkertaisisti aikaansaamattomuus voittaa. Niinpä opiskelu rajoittuu vain yhteen kertaan viikossa, juuri ennen kurssia tai sitä edeltävänä iltana, ja lomien aikana vieläkin harvemmin. Mahdollisesti joku jättää pari lukukautta väliin tullakseen taas mukaan toiselle kurssille jonkin ajan kuluttua. Eri vaihtoehtoja on useita. Sitäkin onnellisempia olemme jokaisesta paluumuuttajasta, joka kerta toisensa jälkeen motivoi itsensä ja joka laajentaa jo kasassa olevia ryhmiä.

 

Henkilökohtaisen syyn omaavat

Joitakuita on kohdannut sellainen tuuri, että lähipiiristä löytyy joku, jolla on suomalaiset juuret, useimmiten tyttöystävä ja vaimo. Toisilla taas on oma mökki ja tuttavia Suomessa. Molemmissa tapauksissa pätee: Koska nämä ihmiset viettävät lomansa usein Suomessa ja haluaisivat pystyä kommunikoimaan paikallisten ihmisten kanssa, heillä on selvä tavoite, kun he ilmoittautuvat kursille. Tietysti on etua siitä, jos tuntee jonkun, jonka kanssa opittua voi soveltaa ja syventää. Siten sanat kuten jäätelö kuuluvat aktiiviseen sanavarastoon jo kauan, ennen kuin ne edes mainitaan oppikirjassa. Henkilökohtainen side ja säännöllinen kosketus kieleen parantavat oppimenestystä.

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. Michael

    Hm, ehkä minä olen loogikko?

Vastaa