Blogi

Kyllä, luit oikein, tämän artikkelin tarkoituksena on kertoa, miksi suomen kieli on oikeastaan ihan helppoa. Koska yleensä kuulee sanottavan, mikä kaikki saattaa tuottaa vaikeuksia suomen opiskelussa, haluaisin tarkastella asiaa eri näkökulmasta. Jokaisessa kielessä on omat erikoisuutensa, ja jotkin niistä ovat suomen kielessä paljon yksinkertaisempia kuin muissa kielissä, joita ehkä olette joskus opetelleet.

1. Ei juurikaan epäsäännöllisiä verbejä

Kun ajattelen kouluaikojani, mieleeni tulevat muun muassa englannin oppituntien sanakokeet. Oppikirjassamme aivan takana oli taulukko epäsäännöllisistä verbeistä, joka meidän tuli opetella ulkoa. Se taulukko oli niin laaja, että siitä riitti materiaalia useampia sanakokeita varten.

Sen sijaan en edes tunne suomen kielen sanaa (epäsäännölliset verbit), sillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta niitä ei ole. Mieleeni tulevat spontaanisti vain olla, tehdä, nähdä sekä käydä-verbin imperfekti. Useimmissa tapauksissa verbin konjugaatio tapahtuu kuitenkin täsmällisesti sen verbiluokan sääntöjen mukaan, johon verbi kuuluu.

Jotain sellaista kuten vahvat verbit, eli ne, jotka muuttavat vartalon vokaaliaan (vertaa esim. saksan ”mennä“: ich gehe – ich ging – ich bin gegangen), saa suomen kielestä etsiä turhaan.

2. Persoonapäätteet aina samat

Pysyäksemme verbeissä: Riippumatta siitä, mitä aikamuotoa käytetään, pysyvät persoonapäätteet suomessa poikkeuksetta aina samoina. Sama pätee myös moduksiin konditionaali ja potentiaali.

Esimerkiksi suomen verbin puhua konjugaatio preesensissä ja imperfektissä näyttää tältä:

Vertaukseksi espanjan puhua-verbiin (hablar) aikamuodoissa presente ja indefinido:

Kun siis suomessa lisätään vartalon ja persoonapäätteen väliin imperfektiin tunnus -i- persoonapäätteiden pysyessä samoina, täytyy muissa kielissä huonoimmassa tapauksessa painaa mieleensä kokonainen setti erilaisia päätteitä, jos vaihtaa aikamuotoa.

(Huomautus: imperfekti ja indefinido eivät tietenkään ole verrattavissa keskenään 1:1, mutta se, milloin mitäkin menneen ajan muotoa käytetään, on oma tieteenalansa.)

3. Ei futuuria

Puhuakseen suomeksi tulevista tapahtumista riittää se, että ajankohdan määrittelee tarkemmin sanoilla kuten ”huomenna, ensi viikolla, ensi vuonna“. Muuten lause ei muutu nykyiseen hetkeen verrattuna. Muun muassa saksan kielessä on futuuri I (ich werde gehen) ja futuuri II (ich werde gegangen sein), englannin kielessä täytyy lisäksi vielä miettiä, onko will-future vai going-to-future oikea vaihtoehto, ja muissa kielissä taas myös futuurimuotoilla on omat persoonapäätteensä, joita täytyy päntätä.

4. Vain yksi apuverbi liittotempuksissa

Suomen kielessä liittotempukset perfekti ja pluskvamperfekti muodostetaan aina olla-apuverbin avulla. Sille, joka on jo joskus opetellut esimerkiksi italiaa, on varmasti ehtinyt tulla tutuksi aikamuoto passato prossimo. Sitä käytettäessä on aina (samoin kuin saksan kielessä) valittava, täytyykö apuverbinä käyttää verbiä essere vai avere.

5. Ei kieliopillista sukua eikä artikkeleja

Kielissä kuten ranska, espanja ja italia tekevät eron maskuliinin ja feminiinin välillä – mahdollisuus olla väärässä, jos täytyy arvata, onko sana maskuliini vai feminiini, on siis 50 %.  Se, joka haluaa tehdä hommasta vielä vähän haasteellisemman, löytää esimerkiksi saksan ja islannin kielestä lisäksi neutrin.

Suomen kielessä ei ole niin kieliopillista sukua kuin ei myöskään artikkeleja. Myöskään sitä, sopivatko adjektiivit substantiivin sukuun, ei tarvitse miettiä. Lisäksi henkilöä ilmaiseva pronomini on sukupuolesta riippumatta aina hän.

6. Yksiselitteiset ääntämissäännöt

Suomen kieleen pätee sellainen sääntö, että minkä näkee, sen myös ääntää. Yksi kirjain vastaa aina yhtä tiettyä äännettä. Ranskan kielen tapaisia ilmiöitä, että sanan loppuja ei usein äännetä, ei suomessa ole. Myös tähän voi käyttää esimerkkinä ranskan puhua-verbiä (parler): je parle, tu parles, il parle, nous parlons, vous parlez, ils parlent. Ainoat kuultavat päätteet ovat -ons und -ez, ja ilman vastaavia persoonapronomineja muita persoonamuotoja ei puhutussa kielessä voisi erottaa toisistaan.

Erityisen seikkailullista on minusta englannin ääntäminen. Riippuen siitä, missä kohdassa sanaa kirjain on, se voi merkitä aivan erilaisia äänteitä. Kun yksin esiintyvä I äännetään kuin /aɪ/, symbolisoi sama grafeemi esimerkiksi sanassa fill /fɪl/ tai sanassa first /fɜːst/ kahta eri äännettä. Toisaalta se, mikä saksan kielessä ymmärretään i:ksi, voidaan englannissa toisinaan kirjoittaa myös y- tai ee-grafeemeilla (katso esim. bunny /ˈbʌni/, way /weɪ/, feel /fiːl/).

Miten helppoa suomen kieli tähän verrattuna onkaan: Grafeemi <i> on ja pysyy äännettynä /i/.

7. Havainnollinen määrä äänteitä

Suomen kielen äänteet eivät ole ainoastaan selvästi rajattuja yhdelle tietylle grafeemille; niitä on myös verrattain vähän. Kuten edeltävässä kappaleessa mainittiin, on suomen kielessä tasan yksi tapa ääntää grafeemi <i>. Saksan kielessä sitä vastoin <i> voi merkitä joko äännettä ​/⁠ɪ⁠/ tai /iː/. Se, joka vaivautuu etsimään saksan ja suomen kielen vokaali- tai konsonanttitaulukoita, huomaa saksan kielen versioiden olevan ”täydempiä“. Lisäksi niistä huomaa, että lukuun ottamatta äänettä /æ/ ei suomessa ole äänteitä, joita ei olisi myös saksassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saksaa äidinkielenään puhuvan ei tarvitse opetella (lähes) lainkaan uusia äänteitä pystyäkseen ääntämään suomen kielen sanoja.

8. Lainasanoja ruotsista/englannista

Tein kerran huvikseni listan ”yksinkertaisista“ suomen sanoista. Yksinkertaisella tarkoitan ennen kaikkea sellaisia sanoja, jotka ovat tulleet suomen kieleen lainasanoina ruotsista tai nykyisin myös englannista ja joilla on siten germaaninen alkuperä. Sen lisäksi on käsitteitä, jotka tulevat kreikasta ja jotka eivät mukautettua kirjoitusasua lukuun ottamatta juurikaan eroa muiden kielien vastineistaan. Minun ei missään nimessä kattavalla listallani olen jo päässyt yli 450 sanaan, jotka opiskelija saa käytännössä lahjaksi: keksi, atomi, printteri…

Täten pitäisi toivottavasti kaikkien suomen kielen oppimisen mahdottomuuteen liittyvien epäilyjen olla pois pyyhittyjä. Jos ei vielä niin ole tapahtunut, niin nyt teidän kannattaa heti aloittaa opiskelu.