Aikaisemmin kuuluin niihin ihmisiin, jotka saivat jouluaattona eteensä todellisen klassikon: perunasalaattia ja nakkeja. Lukemani perusteella tämä yhdistelmä löytyy jouluna noin joka kolmannen saksalaisen pöydästä. Sattuu nyt olemaan niin, etten voi sietää nakkeja, eikä myöskään perunasalaatti kuulu lempiruokieni joukkoon. Kun siis aikoinaan koulussa kuuntelin, miten muut kertoivat kaikista eri ruokalajeistaan, joita heillä lienee tarjottu jouluna, tulin aina kateelliseksi.
Onneksi ruokieni valikoima on viime vuosina laajentunut. Kun tuntee olonsa kotoisaksi kahdessa kulttuuripiirissä, on yksi etu varmasti siinä, että jokaisesta voi valita parhaat palat. Meidän joulun juhlapäivien ruokalistaa voi varmasti huoletta kutsua saksalais-suomalaiseksi sekamelskaksi. Kaikki tosin vähän riistäytyi käsistä, sillä meillä oli aivan liian paljon syötävää. Se kuitenkin kai kuuluu jouluna asiaan.
Aloitimme mässäilymme aamupäivällä 24. joulukuuta joulupuurolla, joka ei oikeastaan ole mitään muuta kuin riisipuuroa. Tavallisesti puuroon piilotetaan manteli, jonka uskotaan tuovan onnea sille, joka löytää sen lautaseltaan. Koska Risto ja minä olimme kahdestaan, olivat mahdollisuutemme onneen 50:50, ja se onnihan jäi joka tapauksessa samaan talouteen.
Illalla suomalaisuutta oli vähemmän, sillä äitini luona ruokalistalla oli peuragulassia perunakokkareiden eli knöödeleiden sekä punakaalin kera. Riston mukaan nämä ruoat eivät ole Suomessa tavallisia, mutta ainakin knöödeli on saanut oman artikkelinsa suomenkieliseen Wikipediaan.
Pieneksi jälkiruoaksi olimme valmistelleet joulutorttuja eli tuulimyllyn muotoisia ja luumusoseella täytettyjä, lehtitaikinasta valmistettuja leivonnaisia. Riston vanhemmat olivat nimittäin ostaneet meille erikseen paistonkestävää luumumarmeladia, ja koska rakastan luumusosetta, ovat joulutortut joka vuosi joulun aikaan ehdoton juttu.
Suomalaisista leivonnaisista palataan taas takaisin saksankieliselle alueelle ja siellä laajalti tunnettuun Donauwelleen eli ”Tonavan aaltoon“. Sitä minun tätini ja hänen miehensä olivat toivoneet ensimmäisen joulupäivän kahvihetkeä säestämään. Koska me tietysti leivoimme sen itse, osaan sanoa aivan tarkasti, mitä kaikkea Donauwelle sisältää, nimittäin pääasiassa voita, sokeria ja suklaata. No, onhan siinä myös jälkiä kirsikoista. Kirsikat painellaan ennen paistamista ylempään, kaakaota sisältävään taikinakerrokseen, jolloin muodostuu leivonnaiselle tyypillinen aaltokuvio.
Risto on kertonut minulle, miten hän oli joskus Suomessa halunnut valmistaa tämän leivonnaisen ollakseen joutunut toteamaan, ettei olekaan aivan helppoa löytää Suomesta hapankirsikoita lasissa. Minusta se kuulosti aluksi kummalliselta, sillä Saksassahan joka marketista löytyy yleensä valikoima erilaisia ja eri valmistajien kirsikoita. Ilmeisesti pohjoisemmilla ulottuvuuksilla ihmiset panostavat enemmän marjoihin kuin kirsikoihin.
Donauwellessä riitti Ristolle ja minulle syömistä yhteensä viideksi päiväksi, vaikka olimme yrittäneet antaa siitä mahdollisimman paljon muille ihmisille. Tuhti täyte aiheutti sen, että oli mahdotonta syödä kerralla suurta palaa. Tuliaisina saimme tädiltäni muuten vielä rahkalla täytetyn omenakakun sekä muutaman palan villisikapaistia. Viimeksi mainittu päätyi toistaiseksi pakastimeen, sillä jouluaatosta jäljelle jäänyt gulassi riitti meille hyvin.
Lopuksi meillä tehtiin vielä perinteistä suomalaista ruokaa. On oikeutettua kysyä, miksi valmistimme kaksi eri laatikkoa vain kahdelle hengelle, kun meillä oli vielä niin paljon ruokaa jäljellä. Ainekset oli kuitenkin jo hankittu, ja jotenkin sekä porkkana- että lanttulaatikko nyt vain kuuluvat jouluun. Näin ollen meillä oli ruokaa myös kahdeksi seuraavaksi päiväksi, ja totesimme laatikoidemme sopivan loistavasti kalkkunan kanssa, jota Jana oli tuonut meille maistettavaksi. Ei siis ainoastaan meidän taloudessamme kokata suuria määriä.
Yhteenvetoni tästä joulun syöpöttelystä on sellainen, että saksalainen ja suomalainen keittiö sopivat hyvin yhteen, mutta selvästikin tarvitsemme ensi kerralla enemmän ihmisiä syömään kanssamme. Toivotamme kaikille hyvää vuodenvaihdetta!
