Kesä vuonna 2019: Oli kuuma, ainakin siihen hetkeen saakka, kun astuimme 30 asteen lämpötilassa lentokoneeseen Düsseldorfissa. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin asia näytti jo vähän erilaiselta. Seisoimme illalla kello 22.30 t-paidat ja lyhyet housut päällä Helsinki-Vantaan lentoaseman parkkitalossa ja palelimme. Sehän lähti liikkeelle hyvin.
Koko asian tavoite oli viettää kesälomamme Kokemäellä ja Tuomaalassa. Etkö ole koskaan kuullut siitä? Sama täällä, siihen asti, kun Risto oli astunut elämääni. Sen vuoksi istuin nyt hänen kanssaan takapenkillä hänen vanhempiensa autossa ja odotin, mitä minulle tapahtuisi. Minua huvitti aina kiusata Ristoa sanomalla, että hän tuli kylästä. Vastaisiko se mielikuva, joka minulla oli, todellisuutta?
Kahden ja puolen tunnin ajon jälkeen olimme Satakunnassa. Lopuksi käännyimme asfaltoidulta tieltä hiekkatielle ja ajoimme pimeyteen. Vuosina 2002 ja 2003 Tuomaalan kylän keskustaan asennetut katuvalot eivät olleet päällä ainakaan sinä yönä. Ympäristön tarkkaileminen oli siis jätettävä aamunkoitteeseen.
Kun katsoimme seuraavana aamuna ikkunasta, minulle paljastui, että katselimme suoraan pientä metsää Riston vanhempien talon takana. Hienoa, kun mustikat kasvavat tavallaan puutarhassa ja odottivat vain sitä, että poimisimme ne. Asian huono puoli on kuitenkin siinä, etten malta enää ostaa Perussa kasvatettuja pensasmustikoita supermarketista siitä lähtien, kun olen maistunut itse poimimiani omasta metsästä. Siellä oli myös runsaasti koivuja, joiden oksista teimme vihtoja saunaa varten. Oli ihanaa saunoa ilman niitä typeriä säännöksiä, jotka vallitsevat julkisissa saunoissa Saksassa, ja sen jälkeen istua suihkunraikkaana hämärässä puutarhassa oluttölkki kädessä!
Kävelyjemme aikana kylän läpi opin tärkeitä uusia sanoa: ohra, vehnä, ruis ja kaura. Niitä kasvoi iso määrä, niin kauas kuin silmä siinsi. Lisäksi aivan talon lähellä sijaitsi perunavarasto, joka oli kuitenkin tyhjä, sillä mukulat olivat vielä pellossa. Kylän keskusta näyttää muuten siltä, että kaksi hiekkatietä risteää. Ainakin heillä on oma peruskoulu siellä.
Tuomaala on osa Kokemäkeä, jonka keskusta sijaitsee parin minuutin automatkan päässä. Siellä minulla oli melko paljon koettavaa, mutta olihan minulla paikallinen minun kanssani. Kävelimme Kokemäenjoen varrella ja museosillan yli. Se on teräsbetoninen kaarisilta ja yksi lajinsa vanhimmista Suomessa.
Toinen nähtävyys on Suomen kansallispyhimyksen Piispa Henrikin kappelin saarnahuone. Valitettavasti hänellä ei ollut onnellinen loppu: legendan mukaan hän vietti elämänsä viimeisen yön saarnahuoneessa, ennen kuin maanviljelijä Lalli löi hänet kuoliaaksi. Kokemäellä pyhimyksen merkitys on suuri vielä tänäkin päivänä: kaupungin vaakunassa on Henrikin piispanhiippa sinisellä taustalla.
Keskustassa on sähkömuseo ja siellä kahvila, jossa virkistäydyimme kotitekoisella mehulla ja kakulla ja jossa Risto jutteli omistajan kanssa siitä, että enää ei ollut kauniita postikortteja Kokemäestä. Illalla nautimme auringonlaskusta Säpilän riippusillan vieressä. Se on puinen riippusilta, joka oli juuri avattu kunnostuksen jälkeen uudelleen toukokuussa 2019.
Luonnonystävätkin saavat haluamansa. Kaupungin lähellä voi tutustua vuonna 1993 perustettuun Puurijärven ja Isonsuon kansallispuistoon. Linnut tulevat mielellään sen soihin ja vesistöön. Tarvitaan vain vähän onnea, jotta voi tarkkailla niitä sitä tarkoitusta varten asennetuista lintutorneista.
Hyödynsimme lämmintä kesäsäätä käydäksemme uimassa Pitkäjärven vapaa-ajankeskuksen uimarannalla. ”Lämmin” tarkoittaa tässä tapauksessa noin 20 astetta, ja lomamme edetessä sää viileni edelleen. Miten sitä sanotaankaan? Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen.
Koska minusta porot ovat suloisia, pidin erityisesti vierailustamme Kriivarin porotilalla. Joskus ei tarvitse matkustaa lainkaan niin kauas pohjoiseen voidakseen nähdä poroja. Annoimme omistajalle vähän juomarahaa ja sitten pääsimme hänen kanssaan aitaukseen, jossa hän kertoi meille kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita eläimistä. Ennen kaikkea tiedän nyt, että pienet poronvasat tuntuvat yhtä pörröisiltä kuin miltä ne näyttävät.
Sijaintinsa ansiosta Kokemäki tarjoaa hyvät lähtökohdat muihin Lounais-Suomen kaupunkeihin tutustumiselle. Voi esimerkiksi helposti käydä Raumalla, Porissa ja Tampereella autolla, bussilla tai junalla. Kyllä, junia kulkee Kokemäen kautta, siitä minä suurkaupungin lapsena vakuutuin tässä reissussa. Ja olen varma, etten ole vielä nähnyt kaikkea, mitä alue tarjoaa. Siksi iloitsen jo siitä, kun toivottavasti kohta sanotaan taas:
Koe Kokemäki – sen joki ja väki
