Viime vuosina minulla on ollut usein onni saada matkustella ympäri kaunista Lappia. Lähtölaukaus siihen oli, kun oleskelin aikoinaan pari päivää Rovaniemellä. Haluaisin esitellä seuraavaksi, mitä kaikkea voi kokea siellä ja muissa nurkissa.

Mihin vuodenaikaan pitäisi matkustaa Lappiin?

Aluksi herää kysymys, mihin vuodenaikaan halutaan matkustaa Lappiin. Se riippuu ennen kaikkea omista mieltymyksistä, mutta muutamat tarjotuista toiminnoista ovat mahdollisia vain talvella. Marraskuussa on vielä jossain määrin rauhallista, kun taas joulukuussa monet ihmiset tulevat paikalle tavatakseen joulupukin. Täytyy pitää mielessä, että vuodenvaihteessa on vain vähän päivänvaloa ja että retket on suunniteltava sen mukaisesti. Sitä vastoin maaliskuussa päivänvaloa riittää jälleen kuten myös lunta, sillä lumipeite pysyy monin paikoin huhtikuuhun asti. Kesällä yötön yö sekä keskiyön aurinko houkuttelevat, ja syksyllä voi nauttia ruskasta.

Miten saapua Lappiin?

Kun matkustaa lentokoneella, mennään Helsinki-Vantaan kautta Rovaniemelle, Kittilään tai Ivaloon. Pääsesongin aikana (eli talvella) on myös suoria lentoja muilta Euroopan lentokentiltä. Jos ei ole kiire, voi matkustaa yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle, Kemijärvelle tai Kolariin saakka. Sieltä matka jatkuu bussilla tai vuokra-autolla. Määränpäästä riippuen saattaa myös olla järkevämpää lentää Norjan Tromssaan ja matkustaa sieltä edelleen Suomeen.

Mitä talvivaatteita tarvitaan?

Se, joka matkustaa ensimmäistä kertaa Lappiin, miettii usein, mitkä ovat sopivat vaatteet. Jos varaa aktiviteetin paikallisesta yrityksestä, saa sieltä usein haalarin, paksut saappaat ja lapaset. Kun olen tehnyt useita retkiä, olen saanut pitää vaatteet koko oleskelun ajan.

Matkalaukussa täytyy olla joka tapauksessa välivaatteet, paksuja sukkia, pipo, kaulaliina,  aluskäsineet sekä puseroita – kerrospukeutuminen on tärkeää. Jos jollakulla ei ole haalaria, toppahousut sekä tuulen- ja vedenpitävä paksu takki suojaavat yhtä hyvin. Oikeastaan olen Lapissa ollessani useammin jopa hikoillut kuin palellut paksun vaatekerrokseni alla.

Millaista on kesällä itikoiden suhteen?

Sitä me kaikki olemme jo pohtineet; aivan oikeutetusti, sillä Suomen Lapissa on käytössä jopa oma sana kuvaamaan verta imevien hyönteisten joukkoesiintymistä: räkkä. Se alkaa kesäkuun lopussa kesäpäivänseisauksen tienoilla ja kestää loppukesään saakka. Eräällä syyskuisella matkallani minulla ei ollut minkäänlaisia ongelmia itikoiden kanssa. Ensimmäisellä kesämatkallamme heinäkuussa tilanne sitä vastoin olikin jo sitten aivan toisenlainen. Etenkin illan hämärtyessä nämä pienet häiritsijät tulivat aktiivisiksi, Vaellusten aikana seuranamme oli jatkuva surina. Pitkien vaatteiden lisäksi, jotka tarjoavat hyttysille mahdollisimman vähän hyökkäysaluetta, suihkutimme päällemme runsaasti hyttyskarkotetta. Oleskelu ilman suojaa etenkin vesistöjen lähellä ei ole suositeltavaa: Kun en ensimmäisenä iltana ollut vielä varautunut asiaan, hankin lyhyessä ajassa otsalleni 17 hyttysenpistoa.

Mitä aktiviteetteja Lapissa on?

Nyt pääsemme lukuisiin mahdollisiin aktiviteetteihin. Lista ei suinkaan ole täydellinen, koska mainitsen tässä kohdassa vain sellaisia, joita olen itse kokeillut.

Epämiellyttävällä säällä on hyvä tilaisuus vierailla museossa. Siida-museo Inarissa on tosi suositeltava. Näyttely kertoo Lapin luonnosta eri vuodenaikoina ja saamelaisten (Lapin alkuväestön) elämästä. Myös Arktikumissa Rovaniemellä voi ottaa selvää Lapin historiasta ja luonnosta.

Rovaniemestä puheen ollen: Siellä on Joulupukin Pajakylä napapiirillä. Lukuun ottamatta tavaroiden katselemista lukuisissa matkamuistomyymälöissä siellä voi joulupukin pääpostissa kirjoittaa rakkaille kotiin kortteja, jotka lähetetään ajoissa jouluksi. Lisäksi voi käydä tervehtimässä ”aitoa” joulupukkia ja jutella hänen kanssaan.

Noin 80 km Rovaniemeltä etelään sijaitsee Ranuan eläinpuisto, jossa voi tarkkailla arktisen alueen eläimiä luonnonmukaisessa ympäristössä. Puiston erikoisuus on se, että eläimet elävät suurissa aitauksissa keskellä metsää. Jos joku nyt on pohtinut sitä, onko Suomessa jääkarhuja: kyllä, mutta ainoastaan siellä eläinpuistossa.

Yksi ehdoton kohokohtani on Suomen Ladun Kiilopään savusauna. Kolme kertaa viikossa siellä lämmitetään saunaa savulla, minkä vuoksi muodostuu erityisen miellyttävää lämpöä. Myös avantouinti saunan jälkeen on ainutlaatuinen tunne. Jotenkin kylmää ja kutkuttavaa, mutta heti kun nousee vedestä, se tuntuu mahtavalta. Vaikka paikan päällä on suihku, voi henkisesti valmistautua siihen, että tuoksuu vielä pari päivää savustetulta.

Monet aktiviteetit ovat oikeastaan mahdollisia kaikissa turistikohteissa (mm. Levillä tai Saariselällä), ennen kaikkea laskettelu ja hiihtäminen. Tarvittavat varusteet voi lainata paikan päältä. Valaistut laskettelurinteet ja ladut pitävät huolen siitä, että myös lyhyinä talvipäivinä niitä voi käyttää iltaan asti.

Vaellus lumikengillä tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua ympäristöön kunnostettujen polkujen ulkopuolella. Ne estävät sen, että jokaisella askeleella uppoaisi syvään lumeen, ja helpottavat etenemistä. Lumikengätkin voi vuokrata paikallisista yrityksistä. Hyviä aloituspaikkoja vaelluksille – niinäkin vuodenaikoina, kun ei ole lunta – ovat kansallispuistot (esim. Pallas-Yllästunturin tai Urho-Kekkosen). Kävijä löytää sieltä eripituisia merkittyjä reittejä.

Se, joka ei halua kulkea lumessa omin voimin, voi vuokrata ajelun poroahkiolla. Eläimet hölkkäävät hitaasti rivissä metsän läpi, jolloin on paljon aikaa tutustua poron takamukseen.

Vähän enemmän jännitystä ja nopeutta tarjoaa koirarekiajelu. Heti astuessaan pihalle koirat tervehtivät ulvomalla iloisesti. Ne eivät malta odottaa pääsevänsä tyydyttämään liikkumisen haluaan ja voivansa kiitää lumessa. Tällöin jokainen on vastuussa omasta valjakostaan: ylämäessä täytyy auttaa eläimiä. Jos ne juoksevat liian nopeasti, täytyy jarruttaa. On kuitenkin hyvä olla varautunut siihen, että silloin koirat vilkaisevat syyttävästi taaksepäin. Onkin hämmästyttävää, millaisella voimalla ja kestävyydellä ne vetävät rekeä.

Melkoista vauhtia, tosin ilman eläimiä, tarjoaa myös ajelu moottorikelkalla. Se menee joko metsän läpi tai jäätyneiden jokien yli, jos jääpeite on tarpeeksi paksu. Koska tiellä ei ole mitään esteitä, niillä voi ajaa nopeammin.

Kaikki nämä retket ovat saatavilla eri mallisina ja kestoisina. Joskus matkan aikana saa evästä kuuman kahvin tai musikkamehun kera. Retket voi suorittaa sekä päivällä että yöllä, silloin usein yhdistettynä revontulisafariin.

Revontulisafari tarkoittaa sitä, että mennään paikallisen henkilön kanssa parhaille paikoille, joilla voi katsella revontulia. Se ei tietenkään takaa sitä, että ne näyttäytyvät. Mutta ainakin oppaat tietävät, missä on mahdollisimman vähän valoa, joka häiritsisi näkyvyyttä taivaalle, ja jos mennään autolla, he voivat tilaisuuden tullen mennä siihen suuntaan, jonne sääennusteet lupaavat selkeän yön.

Lapissa on siis paljon tekemistä, ja ehkä kokemukseni voivat toimia inspiraationa seuraavaa pohjoisessa vietettävää lomaa varten.