Tänään pohjoismaisen keittiön tuntemukseni laajentui yhdellä ruoalla: lindströminpihvit. En tiedä, ketä meidän on niistä kiittäminen, mutta nimen mukaan kai henkilöä, jolla on ruotsalaiset juuret. Näiden pihvien erikoisuutena on joka tapauksessa se, että jauhelihan lisäksi ne sisältävät raastettua punajuurta.
Punajuuri ei saa aikaan ainoastaan makua, joka eroaa perinteisistä lihapyöryköistä, vaan myös intensiivisen punaisen värin.
Punaiset lihapihvit eivät ole ainoastaan hyvännäköisiä, vaan saavat minut kysymään, mistä tunnistan, ovatko ne jo kypsiä. Väriero raa’an ja kypsennetyn jauhelihan välillähän on melko yksiselitteinen, mutta entä eri punasävyjen välilä? Puolustuksekseni voi sanoa, että en ollut – sikäli jos muistan oikein – vielä koskaan itse paistanut lihapihvejä. Sen sijaan pannulleni oli aina osunut jonkinlaisia kasvispihvejä, ja minulta puuttui kokemuksia, mitä lihapihveihin tulee.
Oli miten oli, ohjeen mukaan pihvejä tuli paistaa kummaltakin puolelta kahdesta kolmeen minuuttia, eikä niin pitkään, että ne ehtisivät muuttua mustiksi. En kuitenkaan ollut aivan sataprosenttisen vakuuttunut tekemisistäni, sillä pihvimme jäivät melko pehmeiksi. Ehkä lihamassamme sisälsi vähän liikaa nestettä.
Herkullisia ne olivat kaikesta huolimatta. Paistetuilla sipulirenkailla koristeltuina ja perunoiden sekä kurkkusalaatin kanssa tarjoiltuina lindströmin pihveistä muodostui maittava lounas.
