Mainitsinko jo, että suomalaisissa ruokaohjeissa käytetään vähän aineksia mutta ruoat tarvitsevat sen sijaan paljon aikaa valmistuakseen? Kotikalja sopii varmasti tähän kategoriaan. Kyseessä on mallasjuoma, jota juodaan usein yhteisöllisissä tapahtumissa ja jota valmistetaan itse.
Meillä ei ollut mitään erityistä syytä, paitsi että mämmin valmistamisen jälkeen pääsiäisenä meille oli jäänyt ruismallasta tähteeksi, ja pakkauksessa oli kätevästi kotikaljan valmistusohje. Nyt seuraa siis valokuvakimara kotoisesta panimostamme:
Ensin kaadetaan kolme desilitraa ruismallasta ja kaksi desilitraa sokeria suureen kattilaan. Keitetään viisi litraa vettä ja kaadetaan se aineiden päälle.
Sen jälkeen on odottamisen vuoro. ”Litkun“ pitäisi jäähtyä noin 37 °C:een, ennen kuin siihen lisätään puolesta kokonaiseen teelusikallista tuorehiivaa. Liian korkeassa lämpötilassa s. cerevisiae ei nimittäin viihdy tai voisi jopa kuolla, mikä ei olisi avuksi käymisprosessille.
Hiiva murennetaan seokseen. Sen jälkeen kattila peitetään liinalla ja jätetään 12-24 tunniksi lämpimään, vedottomaan paikkaan. Meidän tapauksessamme sellainen oli olohuoneemme, joka käymisestä johtuen tuoksui vähän leipomolta.
Noin 24 tuntia myöhemmin kalja näyttää tältä:
Nyt kiinteät osat erotetaan siivilän avulla. Mallaspakkauksen vinkin mukaan kannattaa ne (eli mäski) säilyttää, pakastaa ja tehdä niistä leipää. Sitä me varmasti vielä kokeilemmekin, joten niinpä pehmennyt mallas siirtyi ensin rasiaan ja sitten pakastimeen.
Lopuksi juoma pullotetaan. Saimme yhteensä viisi ja puoli 0,7 litran lasipullollista kotikaljaa.
Ennen kuin juomaa voi maistaa, on kärsivällisyys jälleen koetuksella, sillä täytettyjä pullolla varastoidaan vielä yksi vuorokausi kylmässä paikassa.
Tulos on mallasmainen, hieman hiilihappoinen juoma, jota nautitaan mieluiten kylmänä ja muutaman päivän sisällä. Terveydeksi!
