Kun internetistä etsii kuvahaun avulla tietoa suomen kielestä, törmää nopeasti kuviin, joissa eurooppalaisten kielten sanoja verrataan toisiinsa sekä suomalaiseen vastineeseen. Esimerkki on saksan kielen Nacht, joka kääntyy eri kielillä muotoon nuit – notte – noche – night – yö. Tällainen vastakkainasettelu herättää mielikuvan melkeoisen muista erillään olevasta suomen kielestä.Tässä artikkelissa haluamme paneutua lähemmin siihen, miten tämä kuvitelma vastaa todellisuutta.
Aluksi täytyy tietää, että suurin osa Europpassa puhuttavista kielistä kuuluu niin sanottuihin indogermaanisiin kieliin, kun taas suomen kieli luetaan kuuluvaksi suomalais-ugrilaisiin kieliin. Tämän kieliryhmän tunnetuimmat edustajat, joilla on lisäksi virallisen kielen asema EU:ssa, ovat suomen lisäksi viro ja unkari. Valitettavasti tämä sukulaisuus ei tarkoita sitä, että suomalainen ja unkarilainen pystyisivät ymmärtämään toisiaan kunkin äidinkielellä. Koska suomi ja unkari ovat kehittyneet toisistaan erilleen jo kauan aikaa sitten, niillä on toki muodollisia yhtäläisyyksiä, mutta sanasto on hyvin erilainen. Siksi olen suomen kielen taidostani huolimatta kykenyt panemaan merkille ainoastaan kaksi unkarin kielen sanaa: egészségedre ja kapucni.
Muita suomen kaukaisia sukukieliä ovat muun muassa mordva, udmurtti, komi ja mari, joita tapaa Venäjällä Ural-vuoriston alueella. Seuraavassa tarkkailemme kuitenkin vain niitä suomalais-ugrilaisia kieliä, joita puhutaan Suomessa ja sen lähistöllä.
Saamelaiskielten alue ulottuu neljään maahan Norjasta Ruotsin ja Suomen kautta Venäjälle asti. Pohjoissaame on noin 20.000 puhujallaan tämän ryhmän suurin kieli, kun taas muutamat muut kielet ovat nykyään uhanalaisia. Suomen Lapissa puhutaan kolmea eri saamelaiskieltä: pohjoissaame, koltansaame (pääosin Sevettijärven alueella) sekä inarinsaame (Inarin ja Utsjoen alueella). Näillä kielillä on Suomessa lailla säädetty virallinen asema, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että niitä saa käyttää saamelaisalueella, kun asioidaan viranomaisilla. Pohjois-Lapissa matkutavan silmiin osuu kylttejä, joissa paikannimet eivät ole vain suomeksi, vaan myös saameksi. Tosin tässäkin tapauksessa kielelliset erot ovat niin suuria, että ilman suomenkielistä käännöstä en kykenisi ymmärtämään tienviittoja.
Jos etsii kieliä, joilla on enemmän yhteistä suomen kanssa, löytää niitä itämerensuomalaisten kielten alaluokasta. Se johtaakin meidät takaisin viron kieleen. Ollessani Tallinnassa vaakutuin siitä, miten samankaltaisia suomi ja viro ovat. Viron karttaa katsoessa silmiin osuu sanoja kuten esimerkiksi laht (lahti) tai saar (saari). Myös rakennuksista tai kylteistä löytyvät tekstit eivät näytä siansaksalta sellaisen henkilön silmiin, joka on opiskellut suomea, vaan ne ovat kutakuinkin ymmärrettäviä. Tietynlaista varovaisuutta kuitenkin tarvitaan, sillä on olemassa myös joukko niin sanottuja petollisia ystäviä.
Kun selaisin tallinnalaisessa hotellissa monikielistä infokansiota, ihmettelin sitä, että hallituksen sattuessa pitäisi ottaa yhteyttä hotellin vastaanottoon. Lyhyt tiedonhaku internetistä osoitti, että viron sana hallitus tarkoittaa homesientä. Väärinkäsityksiin voisi johtaa myös se, että suomen kielessä pulmalla ymmäretään ongelmaa. Virossa taas pulmapäev ei ole mikään „ongelmapäivä“, kuten voisi luulla, vaan hääpäivä. Ja moni suomalainen turisti on varmasti puraissut viineriä ja odottanut maistavansa makeasti täytettyä leivonnaista ja yllättynyt siitä, että se onkin nakkimakkara.
Läheinen suomen kielen sukulainen on myös karjalan kieli. Kyse ei ole niistä murteista, joita voi kuulla Pohjois- ja Etelä-Karjalan lääneissä, vaan omasta kielestä. Sitä puhutaan ennen kaikkea Suomeen rajautuvassa Venäjään kuuluvassa Karjalan tasavallassa, mutta myös Suomessa on olemassa karjalankielinen vähemmistö. Karjalaa pidettiin pitkään suomen kielen murteena, ja se sai vähemmistökielen aseman vasta vuonna 2009. Siitä huolimatta kielellä ei ole samanlaista virallisen kielen asemaa kuin edellä mainituilla saamelaiskielillä. Karjalan kielestä voi saada vaikutelman esimerkiksi sosiaalimedioissa Karjalazet Nuoret Suomes -yhdistyksen kanavilla. Yhdistys kirjoittaa artikkelinsa sekä karjalaksi että suomeksi.
Kveenin kieltä puhuvat Pohjois-Norjan läänissä Troms og Finnmark suomalaisten maahanmuuttajien jälkipolvet, kveenit. Se on tunnustettu Norjassa omaksi kielekseen ja sisältää runsaasti lainasanoja norjan kielestä. Tornionlaakson alueella, joka sijaitsee pohjoisessa Ruotsissa ja Suomessa rajan kummallakin puolen, puhutaan meänkieltä, jolla on Ruotsissa vähemmistökielen asema. Myös tässä kielessä on paljon yhtäläisyyksiä kirjasuomeen, vaikka ruotsin kielestä lainattujen sanojen kirjo on suuri. Venäjän länsiosassa puhutaan lisäksi vepsän, inkeroisen sekä vatjan kieliä, tosin molemmat viimeksi mainitut ovat uhanalaisia.
Suomen kieli ei siis ole lainkaan niin erityinen kuin miltä se aluksi näyttää. On olemassa joukko kieliä ja murteita, jotka ovat joskus enemmän ja joskus vähemmän läheisiä suomen sukulaiskieliä. Jotkut niistä ovat kansalliskieliä, jotkut uhanalaisia tai jo hävinneet, joitakin eheytetään antamalla niille vähemmistökielen erityisasema. Niinpä esimerkiksi Yle, Suomen Yleisradio, tuottaa saamenkielistä sisältöä. Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan puhujien määrä kehittyy.
