Alku on aina hankalaa, se pätee myös uuden kielen opettelemiseen. Jotta suomen kielen oppimisen aloittaminen sujuisi vähän helpommin, haluaisin seuraavassa kertoa siitä, mitä resursseja ja metodeja käytin itse alkutaipaleella.
Yksi ensimmäisistä askeleistani oli se, että kuuntelin suomalaisia lauluja ja luin samalla niiden sanat. Ensinnäkin sain vahvistuksen siihen, että minusta kieli kuulosti miellyttävältä ja pystyin kuvittelemaan, että opiskelisin sitä. Toiseksi sain sillä tavalla jo ensimmäisen vaikutelman ääntämisestä, ja mieleeni jäi sanoja, joita kuuli toistuvasti.
Kun minulla sitten oli ensimmäinen oppikirjani, perehdyin siihen todella intensiivisesti. Aluksi kirjoitin joka ainoan lauseen vihkooni ja käänsin sanasta sanaan. Olihan niin, että alkajana kaikki näytti minusta aluksi eksoottiselta, joten minua helpotti se, että olin ainakin kerran kirjoittanut käsin ne kirjainyhdistelmät, joihin en ollut tottunut. Samasta syystä siirsin myös sanastot kirjasta vihkooni. Tänä päivänä en kylläkään tekisi jälkimmäistä sillä tavalla, mutta silloin perusajatukseni oli se, ettei suomen kielen sanoja voi olla toistamatta tarpeeksi usein.
Toinen rakennuspalikkani oli kuunnella kuunteluharjoituksia niin kauan, kunnes ne tulivat minulta melkein korvista ulos. Joskus kuuntelin niitä kirja vieressäni, toisinaan niin vain matkalla yliopistolle. Se muuttuu kyllä jossain vaiheessa yksitoikkoiseksi, mutta toisaalta sillä tavalla kuullun aineksen sisäistää. Kaiken päälle tekstejä voi lukea itselleen ääneen tai lukea samaan aikaan äänitallenteen kanssa. Jokin sana, jonka olen nähnyt, kirjoittanut, kuullut ja itse puhunut, jää mieleeni suuremmalla todennäköisyydellä kuin jos vain luen oppikirjan tekstit läpi.
Melko varhaisessa vaiheessa siirryin omaksumaan lisämateriaalia muista lähteistä. Helpotusta toi se, että pystyi tukeutuman kuvien apuun. Niinpä internetistä löytyy näistä linkeistä esimerkiksi kuvitettuja uutisia, tarinoita tai pelejä:
Teoriassa lastenkirjojen pitäisi olla myös yksinkertaisia. Käytännössä olen kuitenkin sitä mieltä, että ainakin se, mitä poikaystäväni pystyi lukemaan itsenäisesti viiden vuoden iässä, olisi ollut minulle alkuvaiheessa vielä liian iso pala purtavaksi.
Heti kun on ehtinyt vähän pidemmälle, ovat selkokieliset uutiset oiva vaihtoehto. Ylen Uutiset selkosuomeksi sivulta löytyy lyhyitä, tuoreita uutisia, jotka ovat kukin vain muutaman lauseen mittaisia. Sanasto on tietysti vielä aivan erilaista kuin alkeisoppikirjassa, mutta tällä tavalla opin sanoja kuten hallitus tai puolue. Koska sivulta löytää usein uutisia, joita näkee myös saksankielisissä uutisissa, pystyy kaikki sanat tuntemattakin päättelemään, mistä uutisessa on kyse. Tekstit voi kuunnella, ja uutisia on tarjolla myös tekstitettyjen videoiden muodossa. Äänitallenteiden puhe on tosin todella hidastempoista eikä sitä voi verrata todelliseen puhenopeuteen. Jos haluaa tarkistaa sen, ymmärsikö uutiset oikein, voi vastata niihin liittyviin kysymyksiin.
Selkosanomien nettisivulla on sekä ajankohtaisia uutisia että osittain vähän pidempiä selkokielisiä artikkeleita. Niitä voi kuunnella ääninauhalta luettuina, mutta selvästikään tekstit eivät ole ihmisen lukemia, vaan koneellisesti tehtyjä, joten ne kuullostavat paikoitellen hieman epäluonnollisilta.
Jos tämä kaikki alkaa pitkästyttää siksi, että se tuntuu liian helpolta, on aika muokata oppimenetelmiä. Sitä, miten toimin edistyneenä opiskelijana, kuvaan toisessa kirjoituksessa. Sitä odotellessa toivotan mukavia opiskeluhetkiä!
