Kun huomasin Riston isän näkevän vaivaa ja peruuttavan asuntoautonsa melko pitkän kulkutien talomme eteen, olin ihmeissäni. Mitä kaikkea tavaraa he oikein halusivat purkaa autosta? Sitten se jo alkoikin: Takaovet avattiin, ja esiin tuli matkalaukkuja, pienempiä laukkuja, tyynyjä ja kaikenlaisia pahvilaatikoita – aivan kuten muuttomme aikana. Viimeksi mainittukaan ei tuntunut olevan vielä kokonaan valmis, sillä edelleen makuuhuonettamme koristi työtaso, joita oli vahingossa tilattu yksi kappale liian paljon. Nyt siis Riston vanhemmatkin aikoivat sekoittautua kahdeksi ja puoleksi viikoksi irrallaan olleiden kaappien osien ja kattiloiden joukkoon.
Onneksemme heidän mukanaan tuomat tavarat mahtuivat kaikki yhdellä kertaa hissiin. Perillä ylhäällä asunnossa tuntui vähän joululta, sillä siellä oli kaikenlaista pakettia avattavana ja ihmeteltävänä. Niinpä olemmekin nyt esimerkiksi lehmän näköisen voileipäkoneen onnellisia omistajia. Koska olemme ahmatteja, meitä ilahduttivat kuitenkin eniten mukana tuodut elintarvikkeet, joita emme löydä Saksasta ihan helposti.
Risto sai makeisten lisäksi ksylitolipitoista purukumia, jota hän käyttää säännöllisesti Suomen hammaslääkäriliiton suosituksen mukaisesti jokaisen aterian jälkeen. Turun yliopiston tutkimukset ovat nimittäin todistaneet ksylitolin mahdollisen kariesta estävän vaikutuksen, mistä syystä tätä ainetta käytetään reilusti suomalaisissa purukumeissa. Lisäksi saimme pikkunälkään useita pusseja kaurakeksejä sekä ruissipsejä.
Jo pidemmän aikaa meillä on ollut joka sunnuntai puuroaamu. Silloin päivämme käynnistyy kulhollisella vastakeitettyä puuroa. Onkin hyvä, että saimme lisää hiutaleita ruokatoimituksemme yhteydessä. Lisäksi Riston vanhemmat toivat meille tummaa siirappia (jota käytetään esimerksiksi mämmiin tai suomalaisiin joulun laatikkoruokiin), erilaisia chilikastikkeita, teetä ja hapankorppuja (muistuttaa näkkileipää mutta on ohuempaa ja maistuu minusta paremmalta). Janoa sammuttamaan saimme erilaisia suomalaisia ja ruotsalaisia oluita.
Koska pidän paljon marjoista, ilahduin tietysti siitä, että yhtäkkiä pakastimessamme oli useita rasiallisia näitä pieniä herkkupaloja. Itsepoimitut marjat ovat yksinkertaisesti herkullisempia kuin täkäläisten marketien jalostetut tuotteet. Riston vanhempien mukanaan tuomat tuoreet puolukat maistuivat sellaisinaan jogurtin seassa, mutta myös käsiteltyinä vispipuuroksi (kuohkeaksi vatkattu mannapuuro puolukoilla) tai leivonnaisen täytteenä. Lisäksi saimme muutaman lasin itsetehtyä puolukkahilloa, joka muuten maistuu erinomaiselta yhdessä tätini villisikapaistin lisukkeena.
Hyvä ruoka, parempi mieli!
