Opiskelutekniikoistani aloittelijana olen kertonut jo aikaisemmin. Nyt haluaisin paneutua siihen, miten menettelen edistyneemmässä vaiheessa. Vaikka edelleenkin työskentelen oppikirjojen avulla, minulla on kuitenkin sellainen tunne, että oppiminen siirtyy yhä enemmän materiaaleihin tai harjoituksiin, jotka olen koonnut itselleni muulla tavoin.
Se johtuu osittain siitä, että jossain vaiheessa tulee pisteeseen, jolloin haluaisi ymmärtää arkista puhuttua suomea eikä enää vain taltioituja oppikirjan keskusteluja. Olen aina kuunnellut mielelläni Suomen radiota tehdessäni hommia, jotka eivät vaadi suurta keskittymistä (esimerkiksi marsuhäkin puhdistaminen). Niinpä kuuntelen aivan siinä sivussa musiikin lisäksi myös uutisia, lyhyitä puhetallenteita sekä mainoksia. Radiojuontajat haluavat tietysti tulla ymmärretyiksi ja ovat harjautuneita puhumaan selvästi. Myös mainokset tähtäävät viestin välittämiseen, eikä niissä siksi käytetä monimutkaista kieltä. Jos kuulen laulun, josta pidän, etsin mielelläni sen sanat ja kännään sen jopa tarvittaessa saksaksi. Hyviä lähteitä ovat myös eriaiheiset podcastit, joita on tarjolla esimerkiksi Ylen tai Suplan sivuilla.
Sen lisäksi oppimateriaaliksi soveltuvat television uutiset, esimerkiksi Ylen tai mtv:n sivuilla. Niissä on se etu, että kuvamateriaalista saa lisäapua sanotun ymmärtämiseen. Sama pätee muihinkin televisiolähetyksiin ja filmeihin. Esimerkiksi Yle Areenan sisältöjä voi klikkailla läpi ja etsiä itseä kiinnostavia juttuja. Tekstityksen kanssa mielellään lukevan kannattaa tutustua paremmin Yle Kielikouluun osoitteessa . Siellä on mahdollista valita oma kielellinen tasonsa, mikä vaikuttaa siihen, mitkä tekstityksen sanat näytetään käännöksen kanssa (saksa ei tosin ole valittavissa). Valitettavasti internetissä tarjolla olevien palveluiden yhteydessä törmää usein huomautukseen, että jokin video on katsottavissa vain Suomessa. Emme ole vielä löytäneet vastausta kysymykseen, pystyykö tai miten ongelman pystyy kiertämään.
Muuten luen usein, ensiksikin suomalaisten uutissivustojen kuten Ylen tiedotteita, toisaalta myös aikakauslehtiä tai kirjoja. Tarjolla on valikoima selkokielisiä kirjoja, esimerkiksi myös suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Niitä en tosin ole vielä koskaan kokeillut – ehkä ole vähän masokismiin taipuvainen ja halusin siksi lukea „normaalilla“ suomen kielellä kirjoitettuja kirjoja. Jotta lukeminen siitä huolimatta olisi helpompaa, oli osa niistä teoksia, jotka olivat minulle jo tuttuja muilla kielillä. Ensimmäinen kirjani oli Pikku Prinssi, ja myöhemmin otin luettavakseni Harry Potter -sarjan suomeksi.
Jo pidemmän aikaa sitten muutin puhelimeni kielen suomeksi. Sillä tavalla näen joka kerta, kun otan laitteen käteeni, suomenkielisiä sanoja. Kun esimerkiksi googlaan jotain, saan halutulokset suomeksi ja opin siinä sivussa uusia sanoja.
Heti kun pystyy muotoilemaan jotenkuten ymmärrettäviä lauseita suomeksi, on kontakti suomea äidinkielenään puhuviin ihmisiin tietysti kullanarvoista, oli se sitten viestien kirjoittamista tai puhumista. Jos yhteyshenkilö sitten vielä on valmis korjaamaan virheitä, sitä parempi. Niinpä jossakin vaiheessa ilmoitin poikaystävälleni kirjoittavani siitä hetkestä lähtien ainoastaan suomeksi, ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olen pitänyt sanani. Joskus minua kylläkin harmittaa, kun tuntuu, että hän tuhannennen kerran huomauttaa objektin lauseessa olevan väärin, mutta virheistähän tunnetusti oppii.
Jos jollakulla ei satu olemaan natiivia käytettävissään, voi sen sijaan yrittää vaihtaa ajatuksia opiskelijakaverin kanssa. Jos tiedän, että olen juttukaverilleni vielä vastauksen velkaa, saan lisää motivaatiota istuutua tietokoneen ääreen ja kirjoittaa meilin suomeksi.
Lisäksi kirjoitan aina silloin tällöin sisällöltään mitä erilaisempia tekstejä (jotka myös korjautan), joiden idea on usein saatu oppikirjojen tehtävistä. Ne kaikki eivät aina ole helppoja tai eivät kiinnosta minua aiheeltaan, mutta motivoin itseäni sillä ajatuksella, että korkealla kielitaidon tasolla pitäisi osata ilmaista itseään monipuolisesti.
Olen myös jo yrittänyt ainakin osittain suomentaa omia tekstejäni täällä blogissa. Usein kääntäessäni minulla oli sellainen tunne, että aivoni menevät solmuun. Siitä huolimatta se on siinä mielessä hyvä harjoitus, että huomaan, mitkä lauserakenteet tuottavat minulle vaikeuksia tai mitkä metaforat ja sanonnat eivät ole minulle vielä tuttuja.
Toisin kuin ennen en muuten nykyään enää käännä oppikirjojen tekstejä sanasta sanaan saksaksi, vaan merkitsen vain ne sanat, jotka minun täytyi etsiä sanakirjasta, ja kirjoitan joko saksankielisen käännöksen tai – mikä on vielä parempi tapa – synonyymin tai lyhyen määritelmän suomeksi. Apua saa usein käyttämällä yksikielistä sanakirjaa kuten Kielitoimiston sanakirja. En myöskään enää juuri käy muistiinpanojeni ääreen ja yritä opetella ulkoa sanastoja tai kielioppisääntöjä. Nykyään on pikemminkin niin, että saan harjoitusta näihin asioihin sen kautta, kun käytän kieltä päivittäin. Jos huomaan kirjoittaessa, etten esimerkiksi enää tiedä, miten jokin tietty lauseenvastike muodostetaan, kertaan säännöt tarvittaessa.
Toivon pystyneeni kuvauksillani antamaan yhden tai toisenkin hyödyllisen neuvon. Olkoon oppiminen menestyksekästä!
