Pennyn kustannuksella jääkiekon MM-kisoissa

You are currently viewing Pennyn kustannuksella jääkiekon MM-kisoissa

Mainonnan avulla tietoiseksi matkasta

Keväällä silmiimme oli mainoslehtisten joukosta osunut Penny-kaupan ilmoitus fanimatkasta jääkiekon MM-kisoihin. Miriam kehotti minua osallistumaan, joten pienen harkinnan jälkeen täytin hakemuksen netissä. Ei kulunut toviakaan, kun jo sain sähköpostiviestin, jossa minulle ilmoitettiin selvinneeni jatkoon haastatteluvaiheeseen. Lyhyen netissä suoritetun haastattelun jälkeen en ollut kovin vakuuttunut mahdollisuuksistani tulla valituksi matkalle, mutta viikonlopun jälkeen sain uudelleen viestin matkanjärjestäjältä, ja se ilmoitus oli selvä: Minut oli valittu mukaan matkalle Suomessa järjestettäviin jääkiekon MM-kilpailuihin!

Hakuvaiheessa olin valinnut tarjotuista neljästä ryhmästä viimeisen ja ainoan, jonka matka suuntautuisi Tampereelle. Matka alkaisi helatorstaita edeltävänä keskiviikkona ja päättyisi sitä seuraavana maanantaina, joten kyseessä oli viiden yön matka. Kuvauksesta kävi heti ilmi myös se, että voittajat majoittuisivat ja viettäisivät aikaansa eräänlaisessa soluasunnossa. Ajatus majoittua samoihin tiloihin ventovieraiden ihmisten kanssa tuntui yhtäältä vähän epäilyttävältä mutta toisaalta myös mielenkiintoiselta ja kiehtovalta. Ajattelin heidän olevan itseni tavoin kiinnostuneita jääkiekosta, joten ainakin yksi yhteinen puheenaine varmasti löytyisi.

Oli myös vaikea kuvitella etukäteen, miten Suomi-taustani vaikuttaisi matkaan ja miten muut matkalle valitut suhtautuisivat siihen. Tietysti olin maininnut asian hakemus- ja haastatteluvaiheessa, mutta olin myös antanut ymmärtää intohimoni jääkiekkoon olevan tärkein syy sille, että hain mukaan. Kuten Suomen-matkoilla yleensä, tunsin tavallaan olevani vieras melko tutussa ympäristössä.

 

Matka alkaa

Ennen matkaan lähtöä sain vielä ohjeita sekä alustavan ohjelman. Lähetin matkanjärjestäjille vielä tarvittavat paperit, minkä jälkeen matka pääsi alkamaan suunnitellusti Düsseldorfin lentokentältä, jossa olin riittävän aikaisin. Lentokoneessa ollessani mietin, keitä muita kilpailun voittajia mahdollisesti on liikkeellä, mutta perillä minulle selvisi, että olin ainoa Düsseldorfista Suomeen lentänyt matkustaja.

Kun olin saapunut Helsingin lentokentälle ja noutanut matkalaukkuni, haastattelun tehnyt Patrick odotti minua uudessa tulohallissa Penny Supporting Six -kyltti kädessään. Juttelimme hetken, ennen kuin sain neuvon mennä hakemaan itselleni jotain pientä syötävää. Suuntasin heti Alepaan ja tyhjensin matkalaukussa mukana tuomani tyhjät juomatölkit kaupan palautusautomaattiin.

Kun olin ostokseni tehnyt, palasin tuloaulaan, jossa Patrickin ympärillä oli jo kaksi muuta matkan voittanutta henkilöä. Vähän myöhemmin myös viimeinen lentokone laskeutui, joten koko ryhmä oli koossa. Lentokentällä ryhmälle esiteltiin myös muun muassa kameramies. Hyvin nopeasti lentokentällä selvisi myös se, että seuraavana päivänä matkamme sunntautuisi takaisin Helsinkiin, sillä Saksan joukkueen seuraava ottelu pelattaisiin siellä. Nyt kuitenkin lähdin ison vuokra-auton kyydissä muiden mukana kohti Tamperetta ja sieltä vuokrattua asuntoa.

 

Saapuminen Tampereelle

Noin kaksi tuntia myöhemmin saavuimme Tampereelle ajaen kaupungin keskustan läpi. Matka jatkui keskustasta vielä melko kauan Ylöjärvelle päin, sillä asuntomme sijaitsi Lielahden kaupunginosassa, josta on keskustaan matkaa yli kahdeksan kilometriä. Asunnolla meitä odottamassa oli kaksi Saksan jääkiekkoliiton nuorta työntekijää sekä entinen maajoukkuepelaaja Christoph Ullmann, joka alkoikin melkein heti grillata meille iltapalaa.

Venesatama Näsijärven rannalla

 

Talo osoittautui suurperheen vuokraamaksi asunnoksi, jossa oli monta huonetta sekä ylä- että alakerrassa, terassi, ulkorakennus, vene pihassa sekä sisätiloissa tietysti myös sauna. Nopeasti pääsimme yhteisymmärrykseen huonejaosta, ja ilokseni sängylläni minua odotti jo kasa oikeankokoisia vaatteita. Huoneessani oli myös piano, jota pääsin heti kokeilemaan. Kaiken Penny-rekvisiitan lisäksi ryhmää varten oli Saksasta tuotu muun muassa pöytäjääkiekkopeli. Illalla meitä vielä vähän kuvattiin ja filmattiin, mutta mitään muuta ohjelmaa ei sille illalle enää ollut.

 

Päivä Helsingissä

Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen kello kahdeksalta olohuoneesta ja keittiöstä alkoi kuulua ääniä, sillä matkanjärjestäjän palveluksessa toimineet Patrick ja Max tulivat valmistamaan Supporting Six -joukkueelle aamiaista. Aamiaisen ja Helsinkiin lähtemisen väliin jäi pari tuntia aikaa, joten päätin yhdessä muutaman muun fanikollegani kanssa lähteä pienelle kävelylle lähiympäristöä katsomaan. Sää ei suosinut, sillä taivas oli harmaa ja välillä satoi vähän vettä. Oli kuitenkin kiva käydä katsomassa venesatamaa ja nähdä alkukesän luontoa.

Kello yksi koitti aika lähteä jälleen kohti Helsinkiä. Matkan aikana olosuhteet olivat välillä huonot, kun vettä satoi välillä rankastikin. Kun pääsimme Helsinkiin, taivas alkoi kuitenkin vähän kirkastua ja sade loppui. Tunti ennen ottelun alkua saavuimme Helsingin jäähallin eteen, jonne sitten pienen odottelun jälkeen pääsimme myös sisään. Jo ennen halliin menemistä ryhmässämme oli keskusteltu suomalaisesta alkoholipolitiikasta: Hallissa myytiin kyllä alkoholijuomia eli ennen kaikkea olutta, mutta niitä ei saanut viedä katsomoon. Tämä johtuu siitä, että Suomessa julkisissa tilaisuuksissa alkoholin myynti ja juominen on sallittua ainoastaan erikseen merkityillä niin kutsutuilla anniskelualueilla. Tällainen anniskelualue voi tilanteesta riippuen käsittää esimerkiksi jonkin isomman aidatun ulkoalueen tai ravintolan sisätilat. Helsingin jäähallissa alkoholijuomia myytiin erivärisissä mukeissa kuin alkoholittomia juomia, ja anniskelualueena toimi siis hallin aula. Toisena esimerkkinä mainittakoon vierailumme eräässä pikaruokaravintolassa Tampereella, jossa alkoholin nauttiminen oli sallittua ainoastaan sisätiloissa, eikä olutta siis saanut viedä edes ulos ravintolan edessä sijainnelle sen omalle terassille.

Helsingin jäähallissa hetki ennen ottelun alkua

 

Peli ei sinä päivänä sujunut Saksan joukkueelta toivotusti, mutta päivän ohjelma ei tietenkään loppunut siihen. Jäähallilta suuntasimme kaupungin ydinkeskustaan, jossa meillä oli varattuna pöytä viikinkiravintolasta. Ruokailun jälkeen hyvästelimme Christoph Ullmannin ja pääsimme sattumalta vielä yhteiskuvaan Saksan joukkueen pelaajien kanssa, sillä osa joukkueesta oli juuri kävelemässä ravintolan ohi, kun tulimme sieltä pois.

Paluumatka Tampereelle sujui seuraten illan otteluita. Saapuessamme Lielahteen sain vielä hypätä pois auton takapenkiltä ja mennä opastamaan automaattitankkauksen kuvioissa.

Tunnetut patsaat Helsingin rautatieasemalla asiamukaisesti puettuina

 

Välipäivän ohjelmaa

Perjantaina ei ollut otteluita, joten myös faniryhmällä oli tavallaan välipäivä. Aamiaisen jälkeen ei ollut yhteistä ohjelmaa moneen tuntiin, joten ryhmän jäsenet viettävät aikaa kuka mitenkin. Minä lähdin taas parin muun kollegan kanssa kävelemään, tällä kertaa ensin ruokakauppaan ja sitten vielä vähän kauempana sijainneeseen kauppakeskukseen. Sain myös antaa vinkkejä, mitä Suomesta kannattaa viedä tuliaisina kotiin ja mitä eri ruokia kannattaa kokeilla. Takaisin tulimme osittain eri reittiä, jolloin eräälle ryhmän jäsenelle myös geocachingin pelaaminen oli mahdollista.

Iltapäivällä lähdimme kaikki yhdessä asunnolta kohti Tampereen keskustaa, jossa keskustorilla meitä odotti opas Liisa. Hän aikoi kiertää meidän kanssa ympäri keskustaa vieden meidät välillä baareihin maistelemaan erilaisia olutlajeja. Opas puhui hyvää saksaa, ja kierros oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta monen mielestä oluiden maisteleminen taisi olla sen heikoin lenkki. Ei siis ollut mikään ihme, että osa porukasta alkoi tilata muita juomia, kun kierrokseen sisältyneet oluet eivät maistuneet. Oli joka tapauksessa kiva päästä katsomaan Finlaysonin entistä tehdasaluetta sekä kierrellä Tammerkosken kupeessa. Kierros päättyi ravintolaan, jossa opas hyvästeli meidät ja jätti meidät tarjoilijoiden haltuun. Maittavan illallisen jälkeen suuntasimme taas asunnolle, jossa testasin talon sähkölämmitteistä saunaa.

Kaupunkikierroksella Tammerkosken kupeessa

 

Macarenaa, kisahumua ja jalkapalloa

Lauantaiksi oli tiedossa runsaasti ohjelmaa: kaksi ottelua areenassa sekä loppuillasta jalkapallon Mestareiden Liigan loppuottelu, jonka ryhmän monet (jalkapallo)fanit ilman muuta halusivat nähdä. Äänestimme aamupäivällä, menisimmekkö illalla kaupungilla urheilubaariin katsomaan jalkapalloa vai tulisimmeko kotiin katsomaan sitä. Ylivoimainen enemmistö oli keskustan ja urheilubaarin kannalla.

Jo ennen päivän ensimmäistä peliä suuntasimme fanzonelle, jossa kameramies sai meistä hyviä otoksia, milloin ryhmän jäsenten toimiessa jääkiekkomaalivahtina ja vaahtokumikiekkojen ampujana, milloin kypärät päässä ja Suomen liput kädessä. Kuviin ja videolle taltioitui myös erään pääsponsorin tarjoama Macarena-tanssi, johon osallistuin yhdessä fanikollegani kanssa. Palkinnoksi tästä pienestä tanssimisesta saimme sponsorin väreillä ja logolla varustetut pelipaidat.

Päivän ensimmäisessä välierässä areenalla olivat vastakkain isäntämaa Suomi ja Yhdysvallat. Tunnelma oli katossa, myös pelin jälkeen, kun Suomen joukkue oli selvittänyt tiensä finaaliin. Menimme takaisin fanzonelle, jossa osa yleisöstä oli jostain syystä vielä vähän jäässä. Onneksi ryhmämme tuli hätiin ja otti niin sanotusti lavan haltuunsa. Pian koko teltassa riemu raikui ja yleisö lauloi ja tanssi hittikappaleiden kuten ”Hengaillaan” ja ”YMCA” tahdissa.

Edessä oli vielä päivän toinen välieräkamppailu. Sen jälkeen ryhmän jäsenet olivat sen verran väsyneitä, että alkuperäinen suunnitelma kaupungille jäämisestä hylättiin harvinaisen yksimielisesti. Päätimme siis suunnata takaisin asunnolle, jossa läppärin kytkeminen televisiovastaanottimeen onnistui hyvin. Lähdin Maxin kanssa hakemaan kaikille syötävää läheisestä pizzeriasta. Seitsemän pitsan valmistaminen kävi kahdelta työntekijältä ällistyttävän nopeasti, ja kun jalkapallo-ottelun alkua vielä siirrettiin kahteen otteeseen, en missanut finaalista minuuttiakaan.

 

Kisojen huipentuminen

Sunnuntaina oli MM-kisojen viimeinen päivä. Iltapäivällä pelattiin pronssiottelu ja illalla finaali, jossa vastakkain olivat Suomi ja Kanada. Olimme päättänet lähteä keskustaan hyvissä ajoin, jotta ehtisimme käydä areenan ja rautatieaseman vieressä sijaitsevan Torni-hotellin Moro-baarissa eli ylhäällä hotellin näköalatasanteella. Sieltä osa ryhmästämme jatkoi matkaa mennen kiertelemään Hämeenkadun tavarataloihin sekä syömään jotain. Pronssiottelua katsomaan saavuimme juuri sen alkaessa.

Pelin jälkeen huomasimme, että varsinainen fanzone oli aivan täynnä ja sinne vievä jono todella pitkä. Päätimme mennä läheiselle, toiselle fanialueelle, jossa ei tosin ollut muuta kuin anniskelualue, joka hyvän sään myötä osoittautui kuitenkin oivaksi ratkaisuksi. Olimme lähes ainoat Saksan väreihin pukeutuneet kisaturistit kaupungissa, joten erotuimme eduksemme pääasiassa sinivalkoisesta massasta. Kanssamme tuli juttelemaan monia suomalaisia kiekkofaneja – yksi halusi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja puhua saksaa, toisen kanssa taas löysin hetken etsimisen jälkeen yhteisen kielen, ja paikallistuntemustani hyväksi käyttäen osoitin herralle tietäväni, että Närpiöstä tulevat melkein kaikki Suomen kurkut ja tomaatit. Vastaavasti minua ilahdutti kuulla, että mies tunsi hyvin Kokemäen sekä Kokemäenjoen suomen- ja ruotsinkielisen nimen. Loppuottelua lähdimme katsomaan ajoissa. Oli hieno tunne päästä näkemään kaikki viimeisen kahden kilpailupäivän tapahtumat paikan päällä ja vielä sisällä areenassa.

Suomen joukkue kesti paineet ja nappasi jännittävien vaiheiden jälkeen neljännen jääkiekon maailmanmestaruutensa. Pelin jälkeen palkintoseremoniat areenassa kestivät vielä tovin, joten oli jo melko myöhä, kun tulimme ulos hallista hämärään kesäyöhön ja juhlivien suomalaisten joukkoon. Melko nopeasti olimme jälleen yksimielisiä siitä, että lähtisimme heti autolle ja pois keskustasta takaisin asunnollemme. Tiesimme, että seuraavana aamuna olisi melko aikainen herätys.

Palkintoseremonia finaalin jälkeen

 

Kamat kassiin ja kotiin

Maanantaina koitti siis kotimatkan aika. Vielä kerran saimme laittaa punaiset Penny-paidat päällemme viimeistä pientä kuvausta varten, jossa kerroimme kukin mielipiteemme matkan hyvistä ja huonoista asioista. Asunto oli vielä täynnä ruokaa sekä varsinkin kaikenlaista Penny-aiheista tavaraa, joista osan otimme mukaamme ja osan jätimme asuntoon tai laitoimme roskiin. Pakkaamisen ja siivoamisen jälkeen ajoimme vielä viimeisen kerran tämän matkan aikana Tampereen läpi ja lopulta Helsingin lentokentälle. Siellä meille jäi vielä vähän yhteistä aikaa, ennen kuin vähitellen jätimme jäähyväiset uusille ystävillemme.

Kaiken kaikkiaan matka oli hieno kokemus, ja olen kiitollinen siitä, että sain olla osa hienoa faniryhmää ja kokea monta unohtumatonta hetkeä. Aika näyttää, kuinka paljon olen tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joihin tutustuin kuuden päivän aikana. Osa oli kiinnostunut erityisesti jääkiekosta, osa urheilusta yleensä ja osa ehkä enemmän matkustamisesta suurtapahtumiin.  Pieni kotietu, joka minulla oli muihin nähden, osoittautui positiiviseksi asiaksi: Osasin vastata kysymyksiin, jotka koskivat Suomea ja suomalaista elämäntapaa, ja pystyin myös vähän opastamaan muita matkalaisia, kun liikuimme Helsingissä ja Tampereella. Kannatti siis osallistua matkalle ja kokea hienoja päiviä Suomessa.

Lisää kuva- ja videomateriaalia matkasta löytyy Pennyn nettisivuilta.

Vastaa