Glögin lämmetessä kattilassa on hyvä hetki perehtyä miettimään, millaisia perinteitä ja kokemuksia vuoden viimeinen kuukausi tuo mieleeni. Monta kertaa minulta on kysytty, mitä Suomessa tai Saksassa syödään jouluna. Kysymykseen on mahdotonta antaa lyhyttä, kattavaa vastausta, sillä kaiken kaikkiaan eri perheissä tavat ja perinteet voivat erota toisistaan huomattavastikin, vaikka Suomen väestö on Saksaan verrattuna vielä hyvin homogeenista. Näin ollen monet jouluun liittyvät perinteet ovat Suomessa yhtenäisiä pohjoisesta etelään ja idästä länteen, kun taas Saksassa eroja löytyy varsinkin protestanttisten ja katolisten tapojen väliltä. Olen poiminut muutaman asian, joita olen kokenut tai joista olen kuullut vuosien aikana.
Kortteja yllin kyllin mutta lyhyesti
Suomessa joulukortit ovat perinteisesti olleet kovassa suosiossa. Niitä varten on monissa kodeissa jopa taskullisia koristeteleitä, jolloin kymmeniä kortteja voi kätevästi säilyttää korttitaskussa. Saksassa yksi hilpeyden aihe on se, että usein suomalaisista korteista löytyy teksti ”hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta” valmiiksi painettuna, eikä lähettäjän tarvitse muuta kuin kirjoittaa oma nimensä. Saksassa ajatellaan niin, että kortin lähettäjän tehtävänä on kirjoittaa itse joka sana, ja ennen kaikkea kirjoittaa runsaasti. Korttien postittamista varten Suomessa oli ainakin vielä vuosituhannen vaihteessa käytössä isoja postituskuoria, joihin sai laittaa enintään 20-25 korttia. Jokaiseen korttiin täytyi tietysti kirjoittaa vastaanottajan osoite sekä laittaa postimerkki, mutta kortit voi esimerkiksi kotona laittaa suureen lähetyskuoreen, jolloin jokaista korttia ei tarvinnut laittaa erikseen postilaatikkoon. Posti siis halusi helpottaa sekä itsestä että asiakkaidensa taakkaa joulupostin järjestelemisessä. Kortteja myydään lokakuusta alkaen joka paikassa, usein myös monta korttia sisältävissä pakkauksissa. Nykyään fyysisten korttien lähettäminen on vähentynyt kaikkialla, mutta kortit ovat edelleen tärkeä osa suomalaista joulua, eivätkä ne näy Saksan katukuvassa samassa määrin.
Nikolaus tuo lahjan saappaaseen 6. joulukuuta
Kun Suomessa keskitytään joulukuun 6. päivänä viettämään itsenäisyyspäivää, Saksassa varsinkin lapset riemuitsevat Nikolauksen antimista. Kouluissa ja myös työpaikoilla jaetaan suklaata, ja pieniä lapsia käsketään laittamaan saappaat valmiiksi ulko-oven eteen. Tämä tapa on hyvin yhtenäinen koko Saksan alueella, toisin kuin jouluaattona lahjat tuova olento, joka on jossain Weihnachtsmann ja toisaalla Christkind. Kummallakaan ei ole vaimoa ainakaan mukana, eikä myöskään tontuilla ole sellaista asemaa kuin Suomessa. Tonttulakkeja sekä kyllä näkee ihmisten päässä, ja punalakkisilla hahmoilla koristellaan asuntoja sisä- sekä ulkopuolelta. Huomionarvoista on myös se, että monissa kodeissa ei jouluaattona vieraile kukaan, kun taas Suomessa joulupukki on yleinen vieras varsinkin lapsiperheissä sekä monissa ennen joulua vietettävissä kokoontumisissa, joita kutsutaan myös pikkujouluiksi.
Joulupöydän herkkuja
Joulupöydästä löytyy Suomessa perinteisesti aivan varmasti joko kinkku tai kalkkuna, nykyään kuulemma myös tofukinkku on valtaamassa tilaa lihansyönnin vähenemisen myötä. Jokaisesta pöydästä löytyy myös laatikoita (peruna, porkkana, lanttu, maksa jne.) sekä kalaa ja monia muita ruokia, joita tarjotaan kokonaisuutena eli samaan aikaan ja vieläpä usean päivän ajan. Saksassa taas on tyypillistä rakentaa ateria yhden pääruoan sekä lisukkeen varaan ja syödä joulun eri päivinä eri ruokia. Monessa taloudessa on jouluaattona ruokana nakkeja ja perunasalaattia, jotka Suomessa yhdistetään uudenvuodenaattoon. Täysin vieras tapa on myös puuron (Milchreis) syöminen osana jouluateriaa. Glögistä on ollut puhetta jo toisessa blogitekstissä, joten tähän mausteiseen juomaan en perehdy tässä yhteydessä. Erilaisia makeita leivonnaisia on kummassakin maassa, eivätkä ne eroa toisistaan suuresti.
Saunaan ja hautausmaalle
Suomessa jouluun kuuluu kiinteänä osana myös vainajien muistaminen. Niin lapset kuin vanhuksetkin vierailevat hautausmaalla viemässä sinne kynttilöitä ainakin kerran joulupyhien aikana, ennen kaikkea jouluaattona. Tätä perinnettä en varsinaisesti kaipaa, mutta se on maininnan arvoinen asia. Toinen hyvin erilainen mutta monelle suomalaiselle tärkeä perinne on käydä joulusaunassa. Saunominen on niin keskeinen osa suomalaista kulttuuria, ettei siitä voi luopua vuoden juhlapäivinä – päinvastoin. Itse sain vuosien ajan käydä vanhempieni sekä isoisäni ja setäni luona jouluaattona (sekä usein myös ainakin toisena kahdesta joulupäivästä) saunassa. Voin vakuuttaa, että vaikka olisi tottunut saunomaan joka viikko, jouluinen sauna tuntuu aina erityisen hyvältä. Saksassa saunominen ei tietenkään kuulu jouluperinteisiin, mutta jos joskus omistan oman saunan, on se takuuvarmasti kuumana myös jouluna.
Sukuloimista saman päivän aikana monessa paikassa
Olen jo ehtinyt mainita sen, miten Saksassa vierailut kestävät paljon pidempään kuin Suomessa, missä ihmiset ovat ehkä vähän turhan kiireisiä. Juhlapäivinä – samaan sarjaan voi lukea esimerkiksi valmistujaiset – tällainen käytös korostuu mielestäni entisestään, sillä ruokailemaan saatetaan mennä saman päivän aikana useaan eri paikkaan, jolloin joulupyhien aikana ehditään tavata mahdollisimman paljon ystäviä ja sukulaisia. Jouluaattoiltana iltaa vietetään toki yleensä vain yhdessä paikassa perheen tai ystävien seurassa, mutta ensimmäisestä joulupäivästä alkaen vierailupaikkoja voi olla useita. Saksassa pyritään sopimaan aina vain yksi tapaaminen päivää kohden, vaikka erityisesti vuoden viimeisinä päivinä poikkeuksiakin löytyy ja joustavuutta tarvitaan.
Suklaakonvehtirasiat
Lopuksi palaan vielä syötäviin herkkuihin. Makean ystävänä kaipaan joskus yhtä asiaa Suomesta: Joulukuussa myymälät ovat täynnä erilaisia ja erikokoisia suklaakonvehtirasioita, joita ostetaan itselle sekä usein myös annetaan lahjaksi. Viime vuosina rasioita on alettu myydä kolmen tai useamman rasian pakkauksissa, jolloin ne yleensä ovat hieman edullisempia. Näitä konvehteja ei yleensä löydy kauppojen hyllyiltä muina vuodenaikoina, joten ne kuuluvat kiinteästi jouluun. Osa tällaisista rasioista on yksi- ja osa kaksikerroksisia, mutta yhteistä niille kaikille on, että eri makuja on yleensä vähintään noin kahdeksan, joskus jopa yli tusinan. Saksassa olen joutunut toteamaan sen, että lähes läpi vuoden myynnissä olevia suklaakonvehteja myydään kylläkin jouluaiheisissa pakkauksissa, mutta sisällöltään ne eivät eroa ollenkaan niistä makeisista, joita on saatavilla keskikesää lukuun ottamatta. Yleensä pakkauksissa on vain yhdenlaisia konvehteja, lukuun ottamatta esimerkiksi kansainvälisesti tunnetun Lindt-yhtiön huolellisesti valmistettuja rasioita, joita tosin on saatavilla erilaisissa pakkauksissa ympäri vuoden.
