Kun googlaa sanan marraskuu, törmää usein epämukaviin mielleyhtymiin kuten ”Trauermonat” eli surukuukausi tai ”kylmä ja harmaa”. Minä puolestani ajattelen silloin ennen kaikkea ”lumivalkoista ja pastellisävyistä”. Marraskuu on kiva kuukausi matkustaa lomalle. Se joka tuntee minut, tietää, etten ole aikeissa paeta pimeyttä ja mennä makaamaan trooppiselle rannalle, vaan että minun veri vetää pikemminkin pohjoiseen.
Minulla on ollut jo kaksi kertaa ilo viettää marraskuun päiviä Suomen Lapissa, vuonna 2016 Ivalossa ja vuotta myöhemmin Saariselällä. Totta kai päivät ovat lyhyitä, mutta aurinko on sentään vielä kolmesta neljään tuntia horisontin yläpuolella, eikä senkään jälkeen tule heti pimeä. Pitkä hämärän aika asettaa ympäristön aivan erityiseen valoon, jonka värien kirjo ulottuu pehmeästä vaaleanpunaisesta voimakkaaseen oranssiin. Lukuisat turistit, jotka saapuvat paikalle ennen joulua, antavat vielä odottaa itseään, joten voi nauttia yksin Lapin maisemien hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Auringonlaskun jälkeen voi ottaa rennosti, sillä ilta on pitkä. Ehkä kokataan jotain, luetaan kirjaa tai mennään saunaan. Jos taivas on selkeä, voi myöhemmin vielä mennä etsimään revontulia. Tietenkään ei saa unohtaa pukeutua ensin paksuihin vaatteisiin. Muuten tulee nopeasti epämukava olo, jos odottaa kahdenkymmenen asteen pakkasessa tunturin puuttomalla huipulla. Antakoon valokuvien kertoa omaa kieltään.
