The Voice of Germanyn katsojille kananlihan luulisi olevan Samu Haberin ansiosta jo tuttu. Kääntämällä ilmauksia tai sanontoja sanatarkasti suomesta saksaan hän aiheuttaa säännöllisesti sekaannusta tai naurunpurskahduksia. Se ei ole mikään ihme, sillä kananlihan (saksaksi Gänsehaut eli ”hanhenliha”, ”hanhen iho”) lisäksi on olemassa joukko muitakin sanoja, joiden suora käännös kuulosta…siansaksalta.
Pysykäämme aluksi possuissa. Kun suomalainen haluaa kiertää asetusta tai sääntöä, hän yrittää löytää porsaanreiän. Saksaksi tämä on Schlupfloch eli eräänlainen livahtamiskolo. Eläimellisissä tunnelmissa ollaan myös jouluna, sillä joulupukkihan ne lahjat tuo eikä joulumies kuten saksan kielessä (Weihnachtsmann).
Eräs hienoimmista luonnonilmiöistä on saanut suomenkielisen nimen revontulet eli ”ketuntulet”. Saksaksi revontulia kutsutaan nimellä Polarlichter eli napa-alueen valot. Nimi revontulet periytyy myytistä, jonka mukaan valot taivaalla syntyisivät ketun juostessa tuntureiden halki ja suihkiessaan samalla kipinöitä hännällään.
Joku, joka tuntee jääneensä työnsä tai arkensa yksitoikkoisuuden vangiksi, on Saksassa juuttunut hamsterinpyörään, Suomessa sitä vastoin oravanpyörään. Ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan siitä, että Suomessa oravia pidettäisiin kasoittaan häkeissä kuten hamstereita, sillä nykyään tätä ilmausta käytetään vain kuvainnollisesti.
Suomalaiset toukat ovat ilmiselvästi kiinnostuneita kirjoista: Henkilöä, joka lukee mielellään ja paljon, kutsutaan kirjatoukaksi (saksaksi Bücherwurm eli kirjamato) tai lukutoukaksi (saksaksi Leseratte eli lukurotta). Kun saksalainen lukurotta jättää paperiin aasinkorvia (Eselsohren) löytääksen sivun uudelleen, riittää suomalaiselle lukutoukalle hiirenkorva.
Saksalaisissa kodeissa hiiriä näkyy ehkä villahiirten (Wollmaus) muodossa, mikäli pölynimuria ei ole heilutettu pitkään aikaan. Suomessa sitä vastoin piileskelevät joskus isoiksi kasvaneet villakoirat sohvan takana piilossa olevissa nurkissa.
Mitä saadaan, kun risteytetään lohi ja käärme? Tietysti lohikäärme, niin kuin tämä satuolento on suomalaiselta nimeltään. Saksaksi lohikäärmettä kutsutaan nimellä Drache, joksi muuten sanotaan myös leijaa, joka vähän muistuttaa lohikäärmettä.
Kasvien maailmassakin on omia kompastuskiviä. Löwenzahn eli leijonanhammas tunnetaan Suomessa nimellä voikukka. Saksassa taas voikukka on Wikipedian mukaan epätarkka nimitys erilaisille keltaisina kukkiville kasveille, esimerkiksi leinikkien lahkosta.
Suihkulla tarkoitetaan ensisijaisesti neste- tai kaasuvirtaa, joka tulee pienistä rei’istä – sillä tavalla ajateltuna nimi suihkukone (saksaksi Düsenflieger eli „suutinlennokki“) on hyvinkin looginen. Suomen kielen oppitunnilla suihkun tosin yleensä oppii tuntemaan suihkuna, joten ilmojen halki liitelevä suihkua muistuttava kone tuo mieleen kummallisia assosiaatioita. Samalla logiikalla suomen sana suihkulähde ei ole „suihku + lähde“, vaan se, mitä saksan kielessä kutsutaan nimellä Springbrunnen eli hyppykaivo.
Myös ruumiinosilla on nimityksiä, jotka saavat minussa aikaan ihmetystä. Niinpä saksan „korvasimpukasta“ (Ohrmuschel) tulee suomeksi korvalehti, ja saksan „silmäomena” (Augapfel) on suomeksi silmämuna. Silmästä puheen ollen: Kun haluaa ommella, täytyy lanka ensin pujottaa neulansilmän läpi, saksaksi neulankorvan tai korvanmuotoisen reiän (Nadelöhr) läpi.
Miksi selitän teille tämän kaiken? Ensinnäkin olen sitä mieltä, että tällaiset käsitteet synnyttävät hauskoja mielikuvia, kun kuvittelee niitä mielessään, jotta ne jäisivät paremmin mieleen. Toisekseen ne ovat merkki siitä, että asiat ovat kunnossa, vaikka ei heti niin ajattelisi. Kun The Voice –ohjelman suomalainen valmentaja sanoo televisiossa „Heute ich brauchte in die Cafeteria zweimal die Morgenlatte von Mark.“ eli „Tänään tarvitisin kahviossa kaksi annosta Markin aamuseisokkia”, se ei tarkoita mitään ruokotonta. Minäkin olen jo nähnyt Tampereen rautatieasemalla kyltin, jossa luki ”aamulatte” (Latte tarkoittaa siis saksaksi muun muassa rimaa) eikä siellä todellakaan ollut myytävänä mitään muuta kuin kahvia.
