Oulussa oleskelumme aikana (toukokuussa 2022) meillä oli tilaisuus käydä katsomassa musikaali Billy Elliot paikallisessa teatterissa. Kyseessä oli ensimmäinen teatteri-iltamme tänä vuonna ja pandemiasta johtuen todellakin ensimmäinen sisäsalissa esitetty näytös, johon otimme osaa sitten Tampereella esitetyn Notre Damen kellonsoittajan. En tietenkään halua jättää omaksi tiedokseni näkemyksiäni 04.05.22 vierailtuun esitykseen liittyen.
Billy Elliot oli ensi kertaa nähtävissä Suomessa vuonna 2015 Helsingin kaupunginteatterissa. Sen jälkeen näytöksiä on ollut Vaasassa ja Tampereella. Musikaali perustuu samannimiseen elokuvaan vuodelta 2000. Käsikirjoitus on lähtöisin Lee Hallin kynästä, musiikin on säveltänyt Elton John. Suomenkielisestä käännöksestä on vastannut Mikko Koivusalo.
Teoksen tapahtumat sijoittuvat brittiläisten kaivostyöläisten lakon aikaan vuonna 1984/85. Päähenkilö on yksitoistavuotias Billy, joka kasvaa puoliorpona vaikeissa oloissa. Hän asuu yhdessä isänsä, vanhemman veljensä – kumpikin kaivostyöläisiä, jotka tukevat lakkoa – ja isoäitinsä kanssa. Vaikka se ei tuotakaan hänelle iloa, käy Billy nyrkkeilytunneilla. Eräänä päivänä hän löytää itsensä sattuman kautta harjoitusten jälkeen Mrs Wilkinsonin balettitunnilta ja huomaa siellä rakkautensa ja kykynsä tanssiin. Mrs Wilkinsonin tuella hän valmistautuu lontoolaisen Royal Ballet Schoolin pääsykokeeseen. Hänen isänsä ja veljensä ennakkoluuloista ja vastustuksesta mutta myös lakon aikaisesta vaikeasta taloudellisesta tilanteesta johtuen Billyn unelma on vaarassa murtua kerta toisensa jälkeen.
Oulun teatteri sijaitsee aivan torin vieressä ja veden äärellä, joten pieni kävely ennen esitystä tai sen jälkeen on paikallaan. Aulassa oli mahdollisuus antaa takkinsa ”vartioituun“ säilytykseen kolmen euron maksua vastaan. Kuten suurin osa muista vierailijoista mekin käytimme kuitenkin mieluummin itsepalvelunaulakkoa, johon pystyi laittamaan itse vaatteensa säilytykseen ilmaiseksi.
Esitys pidettiin talon suuressa salissa, jossa on 531 istumapaikkaa. Suurin osa niistä oli käytössä; turvavälisäännöksiä tai maskipakkoa ei siihen aikaan ollut enää voimassa. Myönnettäköön, että aluksi se oli hieman outoa meille, jotka olimme tottuneet Saksan määräyksiin.
Oulun näytöksissä on kaksi eri kokoonpanoa. Nimikkosankarin roolin jakaa kaksi lasta, ja siitä riippuen, seisooko lavalla Aslak vai Kimi, myös lopuissa rooleissa on eri näyttelijöitä. Teatterin internetsivuilta on nähtävissä, mikä kokoonpano minäkin päivänä on lavalla. Näytös, jonka me kävimme katsomassa, esitettiin Billy-esittäjä Aslakin ympärille kerätyn joukon toimesta.
Itse teos oli englanninkielisenä versiona minulle mitä tutuin, ensinnäkin kiertueen tuottajien vierasesityksenä Hampurissa (2017), toisekseen DVD:llä ja Blu-raylla julkaistun live-esityksen (2014) kautta. Siten minulle ei tuottanut ongelmia seurata tapahtumien kulkua, vaikka ei-suomalaisena tekstiä ei ole aivan helppo ymmärtää. Onneksi, niin voisi väittää, olen aina ollut kiinnostunut kirosanoista ja manailusta. Teoksessa ilmaantui vähän väliä voimasanoja, joiden merkitys oli minulla tiedossa. Arvostan suuresti sitä, kun teoksia käännetään eri kielille. Ainoa ikävä asia Billy Elliotin tapauksessa minulle oli, että nyt ei päässyt nauttimaan brittiläisistä murteista, jotka saavat Pohjois-Englantiin sijoittuvien tapahtumien tuntumaan erityisen autenttisilta.
Live-esitykseen verrattuna huomasin tässä versiossa muutamia eroja. Niinpä Grandma’s songin aikana vain Billy ja hänen isoäitinsä olivat lavalla; isoäidin muistellessa kuollutta aviomiestään ja sitä, miten he menivät nuoruudessaan tanssimaan, ei esitetty kuvallisesti. Kappaleen Expressing yourself kohdalla Michaelia ja Billyä eivät säestäneet ylisuuret housut vaan ryhmä räikeänkirjavissa vaatteissa. Esimerkiksi osalla herroista oli silloin päällään huomiota herättävät vaaleanpunaiset vaatteet. Royal Balletin kohtauksessa, kun Billy on esittäytymässä ja hänen isänsä odottaa ulkopuolella yhdessä erään toisen hakijan isän kanssa, alkuperäisteoksessa näille kahdelle miehelle tulee väärinkäsityksiä johtuen heidän erilaisista brittiläisistä murteistaan. Asia näytti olevan eri tavalla Oulun näytöksessä. Balettitanssijalla, joka oli kotoisin ”pohjoisesta“ ja jonka kanssa Billyn isä lopulta tekee tuttavuutta, oli sitä vastoin sitäkin selvempi murre, jota puhutaan Oulussa, vaikken itse sitä pystynytkään erottamaan.
Toteutuksesta on vain positiivista kerrottavaa. Tuotannolla on käytössään korkealaatuinen varustelu sekä puvut, ja myös salin nostolavaa hyödynnetään. Meidän paikkamme olivat kuudennessa rivissä vasemmassa reunassa. Koska tuolirivit nousevat jo etummaisista riveistä alkaen, ei meillä ollut esteitä näkemisen suhteen, eikä myöskään akustiikassa ollut moittimisen tarvetta. Kaikki näyttelijät tarjosivat varsin hyvän suorituksen. Mainita täytyy erityisesti lapset, etunenässä tietysti Billyn esittäjät, joiden täytyy näyttää taitonsa useissa soolotansseissa. Kaiken kaikkiaan Billy Elliot on musikaali, jossa tanssitaan erityisen paljon ja jossa baletin lisäksi nähdään myös steppiä. Se on edelleenkin yksi parhaista näkemistäni musikaaleista, ja myös esitystä Oulussa voin suositella jokaiselle. Syksyllä 2022 siihen on vielä kertaalleen tilaisuus.
